Opettajan ääni lähti -> filmit pyörimään!

Kävipä itselleni niin, että viime viikonloppuna ääneni kaikkosi. Koin olevani kuitenkin elämäni tikissä - ääntä vain ei riittänyt ulos asti. Näin ei käy usein. Käytän mielestäni ääntäni säästeliäästi ja järkevästi. En raaskinut jäädä kotiinkaan, vaikka se ehkä olisi järkevää ollutkin - sain nimittäin idean hetken internetin ihmeellisessä maailmassa jälleen uiskenneltuani.

Seitsemännen luokan matikantunteja varten löytyi opetus.tv -sivustolta juuri opetettavaan aiheeseen soveltuvat oppitunnit - Kokonaisluvut. Opetusvideoita on useita ja opetus etenee loogisesti. Käytännössä nuo videot riittivät mainiosti oppitunnin alustukseksi ja säästivät opettajan arvokasta ääntä tuona epäonnisena aamuna. Lisäksi kyseinen sivusto sisältää sekä pitkän että lyhyen oppimäärän, fysiikan, kemian ja biologian lukiomatematiikan kurssikohtaiset opetusvideot, Yläkoulun matematiikasta löytyy toistaiseksi vain muutama aihealue, mutta kemiasta on tarjolla jo laaja tarjonta.

Tutkimusmatka internetin opetusvideoiden osalta syvenee. Opetus.tv-sivuston videot on upotettu sivulle Youtube-palvelusta. Avaan kokonaislukuvideoiden tekijän - Hanna Toikan - Youtube-kanavan, joka tarjoilee yli 20 erilaista seitsemännen luokan matematiikkaan liittyvää opetusvideota.

Jatkan ajatuksen kuljettamista eteenpäin. Yritän löytää Youtubesta lisää oppitunteja. Kirjoitan hakusanaksi "Einstein's General Theory of Relativity lecture" eli vapaasti suomennettuna etsin oppituntia jonkun huru-ukon käsittämättömän suuresta teoriasta. Hakutulokset ponnahtavat esille ja tarjoavat minulle 12-osaisen luentosarjatallenteen Stanfordin yliopistosta. Jokainen oppitunti on kestoltaan hieman alle kaksi tuntia ja ovat kaikkien saatavilla. Mietipä sitä.

Youtube ja muut videopalvelut ovat erittäin hyödyllisiä koulu- ja opiskelumaailmassa. Kuten Minna kirjoitti edellisessä postauksessa, voivat oppilaat kuvata videoita eri oppitunneilla oppimisen tehostamiseksi, mutta niin voivat opettajatkin! Tarkoitus ei tietenkään ole korvata opettajaa luokassa kylmällä ja monotonisella videolla. Videoilla voidaan parhaassa tapauksessa rikastuttaa, monipuolistaa, eriyttää ja tukea oppimista sekä koulussa että kotona. Läksyjä tehdessään tai kokeisiin/kirjoituksiin valmistautuessaan oppilaan kannattaa katsoa vaikkapa opetus.tv:n videotarjonta epäselvyyksien oikaisemiseksi.

Videolla opettaja todennäköisesti opettaa asian hieman eri tavalla kuin minä, jolloin oppijat, joille asia on saattanut jäädä oppitunnilla epäselväksi, saattavat kokea valaistuksen. Videoita on myös mahdollista pysäyttää ja jopa käydä sama asia uudelleen läpi - tarvittaessa useita kertoja. Oppitunnilla tuollaista mahdollisuutta harvoin tulee tiukan aikataulun ja opetussuunnitelman tuomien vaatimusten myötä. Siis oppilaalle lisää aikaa, keinoja ja välineitä oppimiseen. Toinen asia on, löytyykö "tukivideo-opetusta" tarvitsevalta oppilaalta aikaa ja kiinnostusta ryhtyä kotona katsomaan opettajan suosittelemia filmejä. :)

Oppimisen musta laatikko löytyi?

Joka nurkalla näkee nykyisin mustavalkoisia, rakeisia kuvioita. Suurin osa kansasta tietää laatikon liittyvän jollain ihmeellisellä tavalla älypuhelimiin tai tableteihin - tai ainakin johonkin tietotekniseen juttuun. Vähän niinkuin viivakooditkin. Oikeastaan niihin on jo aika turtunut, kun useat tuotteet karkkipusseista auton varaosiin on varustettu noilla taikamerkeillä. Kai niitä on tehtaalla tarvittu tai jotain... Ei oikeastaan edes kiinnosta.

Kyllä sietäisi kiinnostaa! Puhe on QR-koodista. Se todellakin on taikamerkki, sillä tuohon kohtuullisen pieneen merkkiin saadaan piilotettua vajaat 3000 merkkiä puhdasta tekstiä. Merkkiin voi piilottaa myös vaikkapa linkin nettisivulle tai käyntikorttitiedot, jotka voi suoraan tallentaa puhelimeen. Esimerkiksi kaikki tämän rivin yllä oleva teksti on talletettu seuraavaan QR-koodiin.

Miten se toimii?

No miten sen saa sitten luettua? Jollain erikoiskoneella - teollisella lukijalla tai robottisilmällä? Juuri niin. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä kannat juuri sellaista taskussasi. Joissain älypuhelimissa ja tableteissa QR-koodinlukija kuuluu peruskokoonpanoon. Useimmille mobiililaitteille pitää käydä lataamassa erillinen ilmaissovellus QR-koodin lukemista varten. Seuraavassa muutama esimerkki eri alustoille:

• iPhone/iPad - QR Reader
• Android - QR Droid
• Nokia - Suurimmassa osassa jo valmiina, OVI-palvelusta on ladattavissa useita lukijoita.

Tässä myös pieni infopaketti QR-koodeista ja eri alustoista alkuun pääsemiseksi, jos tuntuu siltä, että tarvitset vielä perusteellisempaa selvitystä asiasta: http://www.infosticker.fi/opas/koodilukijat-puhelimeen/. Lisäksi alla olevassa videossa opastetaan alkuun ja heitellään muutama idea opetukseen.

Miten niitä voisi käyttää?

Noh, ihan kivoja laatikoita, mutta A) Miten niitä voisi ihan oikeasti käyttää opetuksessa? ja B) Miten niitä voisi itse värkkäillä?

Opettaja voi syöttää merkkiin puhtaasti yhden tai useampia tehtäviä. Koodeista voi tehdä tehtäväradan luokkaan, koulun sisään, koulun ympäristöön tai vaikka metsään. Toimenpide on hyvin motivoiva verrattuna perinteiseen vihkotyöskentelyyn. Jos vastaus kysymykseen pitää vielä etsiä internetin tai muun median kautta ja lähettää pian opettajalle käyttäen esimerkiksi jotain pikaviestinsovellusta (esim. WhatsApp), sähköpostia tai pilvipalvelua (esim. Google Docs tai Office365), on interaktiivinen oppimikokonaisuus onnistunut. Havainnollistava esimerkki tällaisesta radasta löytyy Anne Rongaksen blogista http://mobilestorytelling.wordpress.com/2013/08/13/kuinka-rakennan-mobiiliradan-qr-koodien-avulla/.

Tehtävien vastaukset voi tarkastaa QR-koodin avulla.
Kuva on sivustolta http://2d-code.co.uk/qr-code-jenga. 

QR-koodien suosituin ja tehokkain käyttötarkoitus on kuitenkin linkkinä toimiminen. Oppilas voi tehdä nettiselaimessa täytettävissä olevan kyselyn ilmaiseksi käyttämällä vaikkapa SurveyMonkey-palvelua. Kun kysely on luotu, on vastaajia mahdollisuus kutsua kyselyyn pitkän linkin avulla, joka sisältää satunnaisia isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita. Linkki voidaan muutta QR-koodiksi, jolloin mobiililaitteella pääsee vastaamaan kyselyyn parilla ruudun pyyhkäisyllä. QR-koodiksi muunnetun linkin avulla oppilaat saa ohjattua näppärästi halutuille sivustoille ilman turhempia sekaannuksia kirjain- ja numeromerkkien kanssa. Linkki voi aivan hyvin johtaa myös Padlet-työtilaan (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/05/ryhmatyoskentely-rullaa-padlet.html), Socrative-äänestyssovellukseen (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/03/sahkoinen-kadenojennus-opettajalle.html) tai Prezi-esitykseen (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/04/potkua-esitykseen-prezi.html).

http://prototyyppi.blogspot.fi/

Käyttökohteita löytyy valtavasti ja vain mielikuvitus on rajana! Mutta tärkeä yksityiskohta oppituntia ajatellen puuttuu. Miten niitä tehdään? QR-koodeja voi luoda esimerkiksi seuraavissa sovelluksissa ja palveluissa:

• iPhone/iPad - QR Code Maker
• Android - QR Droid
• Internet-selaimessa kaikissa alustoissa - qr-koodit.fi generaattori
• Hakusanoilla QR creator tai QR generator löytyy kymmeniä ilmaisia palveluita

qr-koodi.fi -palvelussa pääset luomaan muiden palveluiden ohella omia QR-koodeja

Palveluista koodit on ladattavissa kuvatiedostoina, jotka voi liittää tekstinkäsittelyohjelmassa osaksi dokumenttia, julkaista sellaisenaan nettisivuilla, sosiaalisessa mediassa, oppimisympäristössä tai yksinkertaisesti heijastaa valkokankaalle. Levitystavan valinta riippu tietenkin hyvin paljon käyttötarkoituksesta.

Kommentoikaahan kokemuksistanne ja ideoistanne, jos olette käyttäneet jo QR-koodeja oppitunneillanne!

Mobiilit kuvat ruudulle - PhotoBeamer / PhotoGleamer / PhotoLinkr

Me, jotka omistamme älypuhelimen tai/ja tabletin, emme kenties vielä tiedä miten hienoja sovelluksia niillä on mahdollista käyttää. Ne mahdollistavat mobiilin luonteensa ansiosta sellaisia käyttökohteita, joita muilla tietovälineillä on mahdotonta toteuttaa. Tässä yksi niistä!

Tapaus opettajan puhelin

Olen ottanut kuvan hienolla älypuhelimellani, jossa on hieno kamera. Siinä oikeastaan on kaikki, mitä tietovälineestäni tiedän soitto-ominaisuuden lisäksi. Kuva on joka tapauksessa niin hieno, että haluaisin näyttää sen nopeasti koko luokalle. Voisin laittaa puhelimen kiertämään luokassa, jotta kaikki näkisivät hienon otokseni, mutta kierrättämisessä riskejä on useita. Puhelin voi pudota lattialle, ottamiani kuvia voidaan selata vapaasti puhumattakaan muista puhelimen sisältämistä tiedoista. Kuva ei sitä paitsi pääse oikeuksiinsa pienessä näytössä vaan vaatii vähintäänkin yhden seinän luokkahuoneesta. Olisiko mitään keinoa saada mestarinäppäystä helposti koko luokan näkyville?

Tapaus oppilaan puhelin

Oppilas on käynyt ulkomailla lomareissulla ja on räpsinyt kuvia älypuhelimellaan kaikesta mahdollisesta. Kuvien sekaan hän on onnistunut ikuistamaan paikallisia kohteita, joita opetuksen ohessa voitaisiin mainiosti käyttää havaintomateriaalina. Ongelmat ovat samat kuin edellä

Pikainen ratkaisu

Älypuhelin on oiva väline vaikkapa valo(digi-)kuvaukseen. Kuvat saa siirrettyä vaivattomasti mobiililaajakaistan (3G/4G) tai langattoman verkon (WLAN) välityksellä. Ohessa lueteltuina keskenään samalla periaatteella toimivat sovellukset riippuen tietovälineen käyttöjärjestelmästä. Mukana myös lyhyet opastusvideot kyseisten sovelluksien käyttämiseen sekä muuta materiaalia mediavirrasta.

• Nokia (Windows8)
• PhotoBeamer.com
• Digitodayn artikkeli täältä!

• Android
• PhotoGleamer.com (maksullinen)
• Presenter for Android (beta) (ilmainen) (ei käytä QR-koodinlukijaa, vaan osoitetta (URL))

• iPhone
• PhotoLinkr.com

Yksinkertaisesti kaikki edellämainitut aplikaatiot toimivat seuraavasti:

1. Lataa omaan älypuhelimeesi sopiva sovellus yllä esitellyistä.
2. Käynnistä sovellus älypuhelimessasi.
3. Mene palvelun kotisivulle sillä tietovälineellä, josta haluat älypuhelimen kuvaa tarkastella.
4. Osoita älypuhelimesi kameralla valitsemasi tietovälineen ruudulle ilmestynyttä QR-koodia.
5. Yhteys muodostuu automaattisesti. Tämän jälkeen (riippuen sovelluksesta): 
• selaamalla kuviasi ne alkavat ilmestyä tietovälineen ruudulle TAI
• selaa kuviasi ja kun löydät jotain esittämisen arvoista, paina jakonappia, jolloin kuva ilmestyy piakkoin ruudulle nähtäväksi. 

Maailman toiseksi tärkein kysymys

Aleksi Kopponen kirjoitti edellisen postauksen tähän blogiin motivaation merkityksestä opiskelijalle ja oppimisprosessille mainion pohdiskelevan tarinan muodossa. Haluaisin jatkaa saman suuntaisilla tasatyönnöillä kohti opettajalta ammattitaitoa vaativaa arviointiprosessia, jota Allu hieman sivusikin.

Voisin ylpeänä esitellä heti kärkeen oman karrikoidun näkemykseni koulueliöiden - opettajien ja oppilaiden - sisäisistä toimintaohjeista, joita tutkimuksieni mukaan kumpikin - ilman ympäristöstä kohdistuvaa painetta - pyrkii toteuttamaan arviolta noin yhden kuukauden pituisissa sykleissä:

Koulueliön algoritmi

1. Luetaan koulussa tekstikirjan uusi luku. Tehdään ja tarkastetaan työkirjan tehtävät, ettei tarvitse kotona tehdä niin paljon hommia.
2. Toistetaan kohtaa 1. kunnes koealue on käyty läpi.
3. Kerrataan oppitunneilla läpikäyty oppiaines koetta varten.
4. Käydään suorittamassa koe.
5. Päivitellään kokeen jälkeen, kun kokonainen luokka ei ollut lukenut yhtään ja että kyseinen koe ei ole koko ihmiskunnan historian aikana mennyt näin huonosti.
6. Kun koe on palautettu, palataan kohtaan 1.

Todistukseen saattaa ilmestyä kiitettävä numero tai sitten ei. Hyvässä lykyssä oppilas on vieläpä kiinnostunut saamastaan arvosanasta ja päästää käytävällä ilmoille arvosanan suuruuteen suoraan verrannollisen verbaalisen palautteen arvioinnin tekijälle.

Tässä vaiheessa haluaisin, viitaten otsikon tekstiin, herättellä lukijan ajatusmaailmaa hieman klassiselta haiskahtavalla kysymyksellä - Mikä on koulun tarkoitus? Juujuu. Tiedän mitä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sanotaan. Siellä nostetaan tavoitteiksi huikean hienoja asioita, kuten yksilön mahdollisuus yleissivistyksen hankkimiseen sekä yhteiskunnan väline kehittää sivistyksellistä pääomaa. Yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoakin peruskoulun pitäisi lisätä. Edellämainittu toimintamalli ei kenties täysin toteuta näitä suunnitelmia.

Lähde: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVjpnkuO5IX20upSPqB7Ms0wTDNSRqxTipnqH5J-5ZeAVBlskNFa40c0rvgkna0JkFPgTcuuriIXAqy7J3uCGebD3su0CPW5vJNHb5FpOFepOr7s08JuwKjab7a9vhydex7jZsExhgyQo/s1600/tumblr_lcp4uwbY8Z1qdic1ko1_500_large.jpg

Aivosolujen herättyä, voitaisiin astua tästä korkealentoisesta arvojen pyörittelystä muutama puola alaspäin seuraavan tietokilpailukysymyksen turvin: Minkä ammatin edustaja on se henkilö, jonka työssä suoriutumisen määrää yksi, korkeintaan kaksi tuntia työntekijän aikaa vievä, kirjallinen tuotos? Olen tätä kysymystä kolmisen päivää pyöritellyt päässäni ja tullut siihen johtopäätökseen, että hän on jonkin lehden urheilutoimittaja. Ja kuten olemme havainneet, sekin tuotos jakaa jatkuvasti mielipiteitä.

Haluaisin myös nostaa yleistä keskustelua oppilaan tietojen ja taitojen arvioinnista. Toki koulujärjestelmän tehtävä on varmistaa, että oppilailla on riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet tulevaisuudessa omaksua uusia vastaavia. Kuitenkin yhä tärkeämpään asemaan ovat mielestäni nousemassa yhteistyötaidot ja -tekniikat. Tehokkuutta ja suurempia tuloksia tavoittelevassa kilpailuyhteiskunnassa pitää linkittyä, ryhmittyä ja kasaantua, jotta eri osa-alueita hyvin hallitsevat yksilöt ja yksiköt saisivat koottua pirstaleista suuren kokonaisuuden. 

Leonardo Da Vinci oli useiden lähteiden mukaan lähes kaikkien alojen asiantuntija - suuri tiedemies. Hänen yhteiskunnassaan se oli vielä mahdollista rajallisten käsitysten, teorioiden ja raa'an informaation varjossa. Nykyisessä 2010-luvun informaatioyhteiskunnassa kukaan ei voi olla kaikkien alojen valtias. Jopa Albert Einsteinilla aikanaan oli vaikeuksia matematiikan opinnoissaan, mistä onkin jäänyt elämään lentävä lause: 

“Do not worry about your difficulties in Mathematics. I can assure you mine are still greater."  

Harva pystyy olemaan puhtaasti edes yhden tieteenhaaran ehdoton kärkinimi. Projektit vaativat usein kansainvälistä yhteistyötä eri alojen ja osa-alueiden huippujen välillä. Yksinään yliopistojen laitokset ja valtioiden tutkimuskeskusten yksiköt eivät saavuta uusia tietoja, taitoja tai teorioita, mutta porukalla - toisiaan täydentämällä ja tukemalla - saavutukset voivat olla nykymaailmankin mittapuussa todella arvokkaita.

Lähde: http://jumpybird.files.wordpress.com/2011/04/swarm.jpg

Miksei samalla periaatteella oppilaiden arviointiin kannattaisi ottaa vahvasti mukaan yhteistyöhön liittyviä yksityiskohtia? Nykyinen lähtökohtahan oppilaan arvioinnissa on se, että jos kaksi oppilasta tekee koetilanteessa avoimesti yhteistyötä, heidän suorituksensa hylätään välittömästi. Työelämässä puolestaan yksilö, joka ei tee toisen yksilön kanssa yhteistyötä, on tehoton ja sosiaalisesti epäkypsä mulkero. 

Jos oppilaat pääsevät yhteistyötä tekemällä parempaan lopputulokseen kuin yksinään, on yhteistyö selvästi ollut kannattavaa ja heti perään palkitsevaa. Kenties oppimistakin on tapahtunut vertaistasolla. Mikäli taas yhteistyö vaikuttaakin lopputulokseen negatiivisesti, on syytä selvittää, missä on vika. Kenties samaan ryhmään sattui kaksi saman Play Station-alan asiantuntijaa, jotka eivät lähtötietojensa perusteella päässeet uuteen opettajan haaveilemaan lopputulokseen vaan päätyivät koululaitoksen kannalta vähemmän toivottavaan kolmoskentän loppuvastuksen voittamistaktiikkaan.

Tarina opiskelijan motivaation merkityksestä oppimistuloksiin

Terve! Olen Aleksi Kopponen ja teen muiden töiden ohella sivutoimisesti tuntiopettajan töitä Tampereen ammattikorkeakoululla konenäön parissa. Sain luvan tehdä vieraskirjoituksen tähän blogiin kertoakseni oman tarinani hieman erityyppisten opetusmetodien hyödyntämisestä, tavoitteena päästä mahdollisimman hyviin oppimistuloksiin. Omien kokemusteni mukaan oppimistulosten paranemiseen vaikuttavat merkittävästi seuraavat kolme asiaa:

1. Auta opiskelijaa löytämään henkilökohtainen yhteys opiskelijan itsensä ja opetettavan aiheen välille (motivaatio oppia)
2. Poista kaikki mahdolliset oppimisesteet, kuten huono, vanhentunut ja vaikeaselkoinen opetusmateriaali ja -tekniikka
3. Anna opiskelijan valita oppimistapansa itse niin paljon kuin mahdollista (esim. älä välttämättä vaadi tuloksia word-dokumentilla vaan anna opiskelijan itse päättää, miten hän osoittaa oppimistuloksensa - esimerkkisuoritus löytyy tämän blogin lopusta)

Ja sitten itse tarinaan...

Ensinnäkin, olen lähtökohtaisesti epäpätevä opettaja, sillä en ole opiskellut pedagogiikkaa tuntiakaan. Kun valmistuin vuonna 2009 Tampereen teknilliseltä yliopistolta automaatioalan DI:ksi, olin jo ehtinyt käydä opettamassa TAMKilla muutamalle kurssille konenäköä. Ensimmäiset opetuskertani tein kuten omat opettajani olivat minua opettaneet: Valmistelin kurssisisällön, tavoitteet, kurssiaikataulun jne. Luentokalvoni olivat kuten omilla entisillä opettajillani.

Opetukseni jakaantui noin 90% teoriaa ja 10% käytännön harjoituksia. Arvostelun toteutin tentillä, joka sisälsi avointen kysymysten lisäksi myös "a, b, c" -tyylisesti monivalintakysymyksiä - "nippelitietouden" mittaamista.

Konenäkö oli aiheena minulle hyvin tuttu, sillä tein diplomityöni konenäöstä. Lisäksi aihe itsessään on kiehtonut minua aina, joten omaa motivaatiotani opetustyöhön ei tarvinnut erikseen etsiä.

Erään aikuisopiskelijan nuokahtelu eturivissä laittoi meikäläisen kuitenkin miettimään, mitä väärää teen opetuksessani. 

Auta opiskelijaa löytämään henkilökohtainen yhteys opiskelijan itsensä ja opetettavan aiheen välille (motivaatio oppia)

Tyypillisesti ihminen nukahtaa tunnilla helpommin kun opetuksen aihe ei ole kiinnostava, eikö? Ensimmäisenä ryhdyin siis pohtimaan, mikä saa minut innostumaan konenäöstä. Kun ymmärsin omaa intoani aiheeseen paremmin, muutin opetusmenetelmiäni merkittävästi. Siitä pisteestä lähtien jokainen kurssini/opetuskokonaisuuteni on alkanut kunnollisella "motivation of study" -hetkellä, enkä etene syvemmälle aiheeseen ennen kuin luokka on hyväksynyt aiheen oppimisen arvoiseksi. Vasta kun uskon kanavan olevan auki minun, aiheen ja opiskelijoiden välillä, voin jatkaa eteenpäin.

Poista kaikki mahdolliset oppimisesteet, kuten huono, vanhentunut ja vaikeaselkoinen opetusmateriaali ja -tekniikka

Seuraavaksi varmistin, että opetusmateriaali oli ajantasaista ja helposti sisäistettävää. Materiaali oli kaikkien saatavilla, milloin Google Drivessa/Docsissa, milloin Dropbox-verkkokansiossa. Lisäksi täydensin opetusmateriaaliani suoraan eri verkkosivuilta, -palveluista ja relevanteista blogeista, jotka tiesin täydentävän konenäön ajankohtaisuutta. Samalla autoin opiskelijoita etsimään relevanttia tietoa konenäöstä. Lisäsin myös merkittävästi käytännön harjoitusta - olihan kuitenkin kyseessä konenäkö, joka on ehkä hienostunein ja pisimmälle kehittynyt anturitekniikan osa-alue. Arvosteluni suoritan lähes poikkeuksetta pienryhmätöinä siten, että kerron ryhmille, miten haluan varmistaa ryhmän jäsenten oppimistavoitteiden saavuttamisen (ts. kerron, mitä edellytän ryhmätyöltä). Työn sisällön päättävät ryhmät itse. Tuloksena opiskelijat ovat tutustuneet konenäköön toteuttamalla mitä kummallisimpia konenäön sovellutuksia: Nike-kengän tunnistusta, kolikonlajittelijaa, pyörivän LED-pallon kierrosluvun mittausta, kaistavahtia, salibandymaalin automaattista maalikameraa...

Anna opiskelijan valita oppimistapansa itse niin paljon kuin mahdollista

Viimeisenä mahdollistin opiskelijoiden itsensä päättää, miten kukin ryhmä halusi palauttaa ja esitellä ryhmätyönsä, kunhan vain pystyin varmistamaan oppimistavoitteiden saavuttamisen. Esimerkiksi koneautomaation laboraatioissa ryhmillä on ollut joskus käytössä pieni budjetti tehdä pienhankintoja oman harjoitustyönsä suorittamiseksi. Työn tulos jää usein TAMKille edelleen hyödynnettäväksi opetuksessa

Uskon pääseväni merkittävästi parempiin oppimistuloksiin näillä kolmella edellämainitulla parannuksella. Opiskelijat käyttävät todennäköisesti vaadittua enemmän aikaa oppimistavoitteisiin pääsemiseen ihan vain siksi, että heillä oli motivaatio oppia konenäköä. Alla esimerkkinä yhden ryhmän ryhmätyö youtube-videona:

Eipä muuta kuin uskallusta kaikille opettajille testata uusia opetusmenetelmiä - protoilemalla laatu paranee! :)

Terveisin,

Aleksi Kopponen

050 462 8383

kopponen@gmail.com

Potkua esitykseen - Prezi

Istun luentosalin penkkiin. Peräpenkkiin tietenkin, jotta paikalle saapuneet eivät pitäisi minua liian innokkaana. Etuosa olisi hyvä vaihtoehto, jotta näkisin eteen asti kirkkaasti ilman silmälasejani, jotka taas jäivät kotiin. Katseeni pyyhkii edessä olevia liitutauluja ja valkokangasta. Pohdin, kummallako tavalla luennoitsija on ajatellut tällä kerralla asiaa lähestyä. Dataprojektori hyrähtää käyntiin. Voin huokaista toistaiseksi helpotuksesta. Tänään en tarvitse nuolenpääkirjoituksen enkä hieroglyfien tulkitsemistaitoja. Tunteeni onnellisuudesta on valitettavasti lyhytkestoinen. Jo ensimmäinen PowerPoint-dia on täynnä mustaa tekstiä valkoisella pohjalla. Luennoitsija on ilmeisesti ennen saliin rientämistään käynyt lämmittelemässä kaikki nivelensä vetreiksi, sillä seitsemää tiheästi kirjoitettua diaa säestää mielipuolinen raajojen heiluttelu höystettynä ulkomuistista ryöppyävillä vuorosanoilla ja luentoa elävöittämämmiksi tarkoitetuilla täytemuminoilla. Aiheena ollut asia oli toki mielenkiintoinen ja mieleenpainuva -- muistaakseni.

Huomio te, jotka pidätte PowerPoint-diojen (lyhennetään tästä eteenpäin PP) tekemistä vaikeana jo ajatuksen tasolla! Myös te, jotka ette halua käyttää kyseistä sovellusta sen ylikansallisen kaupallisuuden vuoksi! Esiteltäköön elämää helpottamaan selaimen kautta käytettävä dynaaminen presentaatio- eli esitysgrafiikkasovellus Prezi.

Kaikki alkaa siitä, että rekisteröidytään ilmaiseksi Prezin käyttäjäksi, jolloin sähköpostiosoitteen luovuttamista vastaan annetaan käyttäjälle 100MB ilmaista verkkotallennustilaa presentaatioiden taltiointia varten. Vielä ei ole roskapostia ainakaan tullut ja muutaman viikon olen palvelua käyttänyt. Nou hätä siis sen osalta.

Valitse, haluatko tehdä uuden esityksen, muokata aikaisempia esityksiäsi vai aloittaa esityksen valmistamisen valmiiksitehdyn pohjan päälle, joita palvelussa on useita kymmeniä.

Ajatus esityksen luomiseen poikkeaa hieman PP:n lähtökohdista. Prezi mahdollistaa sulavan matkustamisen näkymästä toiseen zoomauksen ja kuvan liikuttamisen avulla. Yhdelle suurelle lakanalle (taustakuva) saa siis rajattoman määrän PP-diamaisia näkymiä haluttuihin paikkoihin, joihin esitys sulavasti johtaa, pysähtyy ja jatkaa matkaa seuraavaan näkymään esimerkiksi nuolinäppäinten avulla. Toki on myös mahdollista tehdä PP:n kaltainen esitys erillisistä dioista tai jopa yhdistellä kummankin esitystavan etuja.

Työtilassa voi milloin tahansa napsauttaa ruutua mistä kohdasta tahansa, jolloin kirjoitustoiminto aktivoituu ja tekstin lisääminen on mahdollista. Sen lisäksi työtilassa yläreunan nappulat Present, Insert ja Themes ovat käytännössä kaikki mitä tarvitaan. Insert-napista voi esitykseen lisätä käytännössä mitä tahansa mediaa tehosteäänistä YouTube-videoon. Tekstit kannattaa reunustaa jonkinlaisilla kehyksillä (frame), joita löytyy myös paljon erilaisia ja -muotoisia insertin alta. Themes-napista on mahdollista lisätä oma taustakuva esityksen suureksi taustaksi, jota pitkin presentaatio etenee. Myös tekstikehysten, nuolien ja muun kuviografiikan tyyliseikkoihin pääsee vaikuttamaan themes-napin kautta.

Vasemmassa reunassa on pinottuna näkymien suoritusjärjestys, jota pystyy muuttelemaan omien mieltymystensä ja asioiden esitysjärjestyksen mukaiseksi. Hiirellä (tai sormella) siirtelemällä ja zoomailemalla voi myös hakeutua haluamaansa näkymään, jonka voi valita suorituspinoon läpikäytäväksi kohteeksi. Vasemmassa alakulmassa on nappi Edit Path, jota painamalla ilmestyy kaksi nappia. Toisella voi tyhjentää koko pinon ja toisella saa vangittua työtilassa olevan näkymän yhdeksi esityksen näkymistä pinoon. Näkymiä voi järjestellä yksinkertaisesti raahaamalla kuvia oikeille paikoille.

Present-nappi aloittaa esityksen ja tekijä voi käydä kohta kohdalta läpi kaikki vaiheet ja hioa esityksensä sujuvan (näköiseksi) presentaatioksi. Sisältöön en valitettavasti osaa antaa vinkkejä.

Maininnan arvoinen seikka on mahdollisuus käyttää Prezia useammalta tietovälineeltä yhtä aikaa internet-yhteyden yli. Kutsun voi lähettää linkin muodossa sähköpostilla tai esimerkiksi chat-keskustelun yhteydessä. Sopiva toiminto esimerkiksi brainstormaukseen tai vaikkapa pienen ryhmän sisäiseen toimintaan. Verkon yli voi esityksen jakaa myös pienelle ryhmälle verkkokokousmaisesti. Nämä ja muut esityksen jakamiseen liittyvät toiminnot löytyvät työtilassa oikeassa yläkulmassa sijaitsevan jakonapin takaa. Lisäksi sovelluksen luvataan olevan alustariippumaton, joten sitä pitäisi jälleen pystyä käyttämään millä tahansa tietovälineellä - vaikka tabletilla.

Kaiken kaikkiaan sovellus on niin intuitiivinen ja helposti omaksuttava, että esityksen laatijoina voivat olla sekä oppilaat että opettajat - puhumattakaan muista esityksiä valmistavista lajitovereistamme! Perustoimintojen opetteluun aikaa kuluu 15 minuutista tuntiin ja sen jälkeen lisämausteita on mahdollista löytää tasaisessa tahdissa varmasti niin paljon kuin vain jaksaa etsiä ja kokeilla.

Tässä vielä oma syväluotaava presentaationi, jonka tekemiseen meni aikaa noin 20 minuuttia opetteluineen ja videoiden ja kuvien etsimisineen. Ei kovin työlästä! Hauskaa kylläkin.

http://prezi.com/cdihr8z4ntb8/?utm_campaign=share&utm_medium=copy&rc=ex0share

Pedagogiikka palaa ITK-messuilla 10.4. - Ajatuksia ja ideoita käytäntöön

Jo viidestoista Interaktiivinen Teknologia Kouluopetuksessa -messukonferenssipläjäys sai minut vieraakseen neljättä kertaa putkeen. Konkarina osasin etukäteen varautua paperikarkkien, arvontakuponkien, omenoiden ja mandariinien sekä lukuisten mainoslahjojen virtaan ja asennoitua itse asian läpivalaisuun ja tutkaamiseen. 

Ihminen on pohjimmiltaan keräilijä

Tähän väliin on vielä pakko ihmetellä ihmistä. Keräilijä ja metsästäjähistoriamme paljastuu juuri tällaisissa tilanteissa, joissa tarjolla on paljon tavaraa. Eikä ainoastaa tavaraa, vaan ILMAISTA tavaraa. Jos siis käyn napsimassa pöydistä esineitä, en syyllisty mihinkään rikolliseen, vaikka tunnenkin kiusallisen piston sydämessäni jostain kummallisesta syystä. Tunnen ikään kuin olevani velkaa esittelijälle tuosta Marianne-karamellista ja väkisin pakotan itseni joko karkaamaan paikalta, katse kokolattiamatossa, madellen vaivihkaa kohti seuraavaa kojua tai jähmettymään paikalleni, hymy kasvoillani, tasaisesti nyökytellen ymmärtämisen ja kuuntelemisen merkkinä toivoen, että myyntipuhe olisi lyhyt ja ytimekäs. Pahin tilanne on se, kun esittelijä lukee nimilapustani organisaation ja ryhtyy muistelemaan kuinka viitisen vuotta sitten hän ajeli juuri niillä kulmilla ja asenteli juuri näiden hienojen tuotteiden edeltäjiä jokaiseen seinään ja kuinka kaikki olivat tyytyväisiä ja kuinka hyvää ruokaa paikallisessa kuppilassa silloin sai ja kuinka paikat ja liikennejärjestelyt ovat varmasti muuttuneet ja kuinka Volkkari silloin hyytyi moottoritielle ja niin edelleen. Halusin vain yhden paperikarkin, joka lopulta osoittautui kovaksi, kitkeräksi salmiakkipastilliksi, minkä johdosta kävelin loppuseminaarin leuat vinossa, kieli takahampaissa oudosti naamaani väännellen. Noh, se siitä!

Opettajuudesta

Sain kuunnella päivän aikana paljon mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia sekä hyviä ja huonoja ideoita. Muunmuassa avajaisissa tutkimusjohtaja Jarmo Viteli Tampereen yliopistolta pohti ja kyseenalaisti opetuksen yhtä kaikkein pyhimmistä ja pysyvimmistä asioista - opettajana opettamista. Miksi perimmiltään on niin, että yksi henkilö - opettaja - sijaitsee opetustilan edessä ja paljon henkilöitä - oppilaat - istuvat hiljaa pulpeteissaan, seuraavat tapahtumia, yrittävät pysyä opettajan ajatusmaailman mukana ja samalla tehdä kenties muistiinpanoja tai tehtäviä jollain välineellä? Onko tällainen järjestely välttämätöntä? Onko muita vaihtoehtoja?

MOOC - Massive Open Online Courses

Yhtenä kiintoisana ajatuksena ja vaihtoehtona Viteli mainitsi tällä hetkellä yliopisto-opetuksen kuumimman puheenaiheen - MOOC:in (Massive Open Online Courses), mikä tarkasti määriteltynä tarkoittaa

...tapaa järjestää osallistujamäärältään skaalautuvia mutta opettajaresurssien käytöltään rajattuja, helposti ylläpidettäviä verkkokursseja. MOOCien perusajatuksen mukaisesti kurssille osallistumisen kynnys on hyvin matala, eikä kurssin keskeyttämisestä ole sanktioita.

Lähde: http://mooc.cs.helsinki.fi/content/mik%C3%A4-mooc 

Kurssien aiheet ovat käytännössä yliopistotasoisia, mutta niihin tarjotaan pääsy käytännössä kaikille. Näin ollen kaikki ihmiset maailmassa, joiden varallisuus riittää, saavat mahdollisuuden kouluttaa itseään. Toki ainakin aluksi ne, joilla on varaa tekniikkaan ja sen hyödyntämiseen, ovat etulyöntiasemassa. Se tosiasia ei kuitenkaan tee MOOC:ista ajatuksena ja toteutuksena huonoa tai puutteellista.

Leirinuotiotunnelmaa luokkahuoneessa

Vitelin avauspuheenvuorossa mainitsemaan opettaja-edessä-ongelmaan löysin kojuvirrasta useita eri tyyppisiä vaihtoehtoja, joista yksinkertaisuudessaan säväyttävänä ideana mainittakoon leirinuotio-niminen opetuskaluste. Virallisen leirinuotiokalusteen sähköisellä nosto-lasku-toiminnolla saa tilattua osoitteesta leirinuotio.fi hintaan 5 170€ + toimitus, mutta jos ylimääräisiä näyttölaitteita löytyy, voi moisen värkin koittaa väsätä myös itse!

Leirinuotio-sivustolla opastetaan jopa tekemään oma leirinuotiokaluste ja kuvia löytyy erilaisista versioista, joita oppilaitoksiin on jo erilaisten apuvälineiden avulla rakenneltu. Kaikki mitä yksinkertaisuudessaan leirinuotiokalusteen valmistamiseen tarvitaan on:

• 5 näyttöä
• HDMI- tai VGA-jakaja (monistaa kuvan kaikkiin näyttöihin)
• näyttöpiuhoja
• jonkinlainen tukirakenne

Lisämaustetta antavat

• Tabletit oppilaille tai oppilasryhmille
• Apple-TV tai vastaava yksittäisen tabletin tai tietovälineen näytön jakamiseen soveltuva laite 

Edut perinteiseen liitutaulu- tai videotykkiratkaisuun ovat selvästikin opettaja-oppilas- sekä oppilas-oppilas-dialogin vahvistuminen. Kaikilla oppilailla on yhtäläinen näkyvyys ja mahdollisuus osallistua aiheen asiaan. Mahdollisesti säkkituolit tai muut epäergonomiset (lue: mukavat) istumisvälineet ja yleisesti koko ympäristön viihtyisyys kertaavat oppimiskokemuksen positiivisia puolia. Varmasti kokeilun arvoinen idea!

eTwinning - sähköistä pariutumista

Etsitkö uutta tapaa opettaa?

Haluatko motivoida oppilaitasi?

Kiinnostaako kansainvälisyys?

Etsi yhteistyökumppaneita kaikkialta Euroopasta. Vie oppilaasi autenttisiin tilanteisiin muiden eurooppalaisten nuorten kanssa ja anna heidän oppia verkkoa ja tietotekniikkaa käyttäen. Opit itsekin kehittämällä uusia työskentelytapoja ja kohtaamalla mielenkiintoisia kollegoita Irlannista, Saksasta tai Turkista – kaikkialta. Jo yli 70 000 opettajaa on lähtenyt mukaan. Tässä esitteessä kerromme eTwinningistä ja sen mahdollisuuksista. Selaa, tutustu ja tule mukaan!

Lähde: http://www.edu.fi/download/122687_eTwinningesite_2009_verkko.pdf

Tutustuin pikaisesti tähän lupaavaan sivustoon. Tarjolla on siis erityisesti opettajille suunnattu kansainvälinen yhteistyöväline eurooppalaisten koulujen väliseksi linkiksi. Käytännössä opettajat voivat ammentaa portaalista ideoita opetuksensa tukemiseen teknologian avulla projektien, webinaarien ja muiden opettajien kokemusten perusteella.

Ideahan on loistava - suorastaan ihanteellinen. Opettajat ympäri Eurooppaa voivat yhdistyä, jakaa käytänteitä ja ideoita keskenään. Projektin voi kuka tahansa laittaa alulle ja määritellä siihen kuuluvat lähtökohdat, välineet, tavoitteet ja toivomuksen yhteistyön osapuolista.

eTwinning-hanke edistää Euroopan koulujen yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian avulla, tarjoamalla tukea, työkaluja ja palveluita helpottamaan koulujen lyhyen ja pitkän tähtäimen kumppanuuksia eri aiheiden ympärillä.

eTwinning-portaali (www.etwinning.net) on hankkeen keskeinen tapaamispaikka ja työskentelyalue. Portaali on käytettävissä 25 kielellä. Sillä on yli 230 000 käyttäjää ja lähes 5500 projektia kahden tai useamman Euroopan koulun välillä.

Opettajille eTwinning-portaali tarjoaa työkaluja kumppaninhakuun, projektien suunnittelemiseen, ideoiden jakamiseen, kokemuksista keskustelemiseen ja projektien toteuttamiseen alustan lukuisten työkalujen avulla.

Lähde: http://www.etwinning.net/fi/pub/discover/what_is_etwinning.htm

Kirjautumisen jälkeen saan eteeni Desktop-näkymän, joka suorastaan tarjoilee heti oppimistapahtumia liittyen informaatioteknologisten apuvälineiden ja sovelluksien käyttöön kouluopetuksessa. Sivulla kerrotaan oppimistapahtumista seuraavasti: 

Oppimistapahtumat ovat lyhyitä, intensiivisiä tapahtumia verkossa. Aiheet vaihtelevat, mutta johdossa on aina asiantuntija ja tapahtuma sisältää opettajien aktiivista osallistumista ja keskusteluja... Ilmoittautuminen alkaa viikkoa ennen kutakin tapahtumaa.

Käytännössä tapahtumat järjestetään webinaareina - web-seminaareina tai ihan vain yksinkertaisesti videokonferenssina useiden osallistujien kesken. Hyvä vaihtoehto itsensä pitämiseen ajan tasalla! Tapahtumakuvauksessa ilmoitetaan aiheen lisäksi kieli, jolla webinaari pidetään, kohderyhmä ja ilmoittautumisen alkamisajankohta. Hyvää palvelua!

Oppimistapahtumien ruudusta löytyy myös ryhmät-kohta, jotka on luotu tietystä aihealueesta kiinnostuneille eTwinnaajille. Ryhmissä on mahdollista keskustella ja jakaa kokemuksia sekä ideoita ryhmän aihepiiristä. Suomalaisia opettajia ja opetuksesta kiinnostuneita ideanikkareita pääsee kuitenkin mielestäni jututtamaan ja kuuntelemaan erilaisissa Facebook-ryhmissä. Ajattelisin, että kansainvälistä pedagogista keskustelua ja KV-projekteja ajatellen eTwinning-ryhmästä voi saada paremmat boostit kuin Facebookista.

Samassa työpöytätilassa on oma ruutu suomalaisia opettajia koskeville uutisille. Ilmoitukset koskevat usein koulutuksia ja konferensseja eri aineryhmien ja ikäluokkien opetushenkilöstölle. Itse aion seurata erityisesti tuota laatikkoa tiukasti ja vinkkailla kolleegoille!

Kaiken tämän lisäksi sivusto mahdollistaa eTwinnaajien tai projektien etsimisen erilaisia kriteereitä valitsemalla ja kirjoittelemalla hakukenttiin. Itse voi myös luoda uuden projektin, johon on mahdollista kirjoitella ja valita erilaisia kriteereitä. Projekti voi koskea melkeinpä mitä tahansa koulumaailman asiaa. 

Otetaanpa esimerkki!

• Lähtökohta - Nykynuoret ovat sitä mieltä, että matematiikkaa ei tarvita arkielämässä siinä määrin, kun sitä koulussa opetetaan. Suuri osa ei pidä matematiikasta oppiaineena, sillä se on pelkkää mekaanista laskemista ja vaikeiden asioiden yhdistelemistä.
• Projektin pääajatus - Rekrytoidaan koulujen opetusryhmiä ympäri Eurooppaa visioimaan ja toteuttamaan valokuvaustöitä arkielämän matematiikasta. Työskentely aktivoi oppilaita pohtimaan arkipäivässä esiintyvää matematiikkaa. Samalla opitaan valokuvaamisen ja kuvaeditoinnin perusteita ja mahdollisesti myös muun informaatioteknologian hallintaa.

Kaiken kaikkiaan sivusto vaikuttaa lupaavalta ja ehdottomasti kokeilun arvoiselta! Rekisteröinti on ilmaista ja tarjoaa ainoastaan mahdollisuuksia.

www.etwinning.net

TVT-JULKAISU: Opetusteknologia koulun arjessa

Opetusteknologia koulun arjessa - Marja Kankaanranta (toim.) 2011. 290 s. D094

Opetusteknologia on osa monen suomalaiskoulun – opettajien ja oppilaiden – arkea eri puolilla Suomea. Opetusteknologian hyödyntäminen on avannut luokkahuoneiden ovia ympäröivään maailmaan ja samalla tuonut oppimisen maailmoista kiinnostuneita tahoja lähemmäksi koulun arkea. Edelleen on kuitenkin haasteita, jotta kaikki suomalaislapset ja opettajat saadaan innovatiivisten, inspiroivien ja luovuutta edistävien oppimisympäristöjen ja -kokemusten äärelle.

Tässä kirjassa esitellään kansallisen Opetusteknologia koulun arjessa -tutkimushankkeen ensimmäisiä tuloksia. Tekes-rahoitteinen hanke on koonnut yhteen tutkimusryhmiä kahdeksasta yliopistosta ja 13:sta tutkimuslaitoksesta, liikemaailman edustajia 28:sta yrityksestä, asiantuntijoita opetus- ja kulttuuriministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja Opetushallituksesta sekä oppilaita, opettajia ja rehtoreita useista suomalaiskouluista. Tämä kirja toteutettiin rinnakkaisjulkaisuksi joulukuussa 2010 julkistetulle Kansalliselle tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelmalle. Kirjassa kerrotaan lähtökohtia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle, tarkastellaan innovatiivisia käyttötapoja, suuntaudutaan kohti mobiiliopiskelua ja koulujen omaa sisällöntuotantoa sekä analysoidaan kehittämisen tueksi tarvittavia tietotekniikkapalveluita ja verkostoyhteistyötä.

Lähde: http://ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/luettelo/2011/d094 , luettu 29.3.2014


Tässä linkit lainauksessa mainittuihin opuksiin. Asiaa ja käsitteitä on paljon, mutta sisällysluettelon avustuksella täsmäiskut auttavat löytämään esim. mielenkiintoisia ja innovatiivisia tieto- ja viestintävälineiden sovelluksia luokkatilassa.

• Opetusteknologia koulun arjessa (OPTEK-tutkimushanke 2011, verkkojulkaisu, PDF)
• Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma (Arjen tietoyhteiskuntaohjelma 2011, PDF)

Sähköinen kädenojennus opettajalle

Viittaaminen on hyvä tapa ilmoittaa olevansa halukas vastaamaan. Viittaaminen on myös oivallinen tapa suorittaa äänestys. Varsinkin, jos selvitetään jotain neutraalia asiaa, kuten kuinka moni tuli tänä aamuna kävellen kouluun tai kuka söi aamupalaksi muroja. Entäpä jos opetettavan asian kannalta olisi mielekästä selvittää opetusryhmän jäsenten eettisiä mielipiteitä tai henkilökohtaisia asioita? Kaikki eivät halua koko ryhmälle paljastaa omaa ajatusmaailmaansa kovinkaan syvällisesti. 

Puhuttaessa esimerkiksi ihmisten suhtautumisesta arkaluonteisiin asioihin, voidaan mielipiteitä selvittää suljetulla lippuäänestyksellä. Siinä paperilappuja leikkaillessa, jakaessa, kerätessä, avatessa, tulkitessa ja kirjatessa tulee usein mieleen, olisiko kukaan tullut keksineeksi yhtään tehokkaampaa tapaa suorittaa suljettua lippuäänestystä. Kyllä maar!

Vaikka opettajalla ei olisi käytännössä lainkaan kokemusta mobiilisovelluksista tai oikeastaan muustakaan mobiilivälineiden avulla tapahtuvasta opetustoiminnasta, on Socrative hyvä sovellus aloittaa taipale.

Aluksi opettajan pitää rekisteröityä eli perustaa "huone", jonne kyselyitä voi luoda valmiiksi, tallentaa ja käyttää uudelleen. Tarvitaan vain toimiva sähköpostiosoite, joka toimii samalla käyttäjätunnuksena. Huoneen perustamisen jälkeen opettaja saa tietoonsa huoneen numeron, jonka avulla millä tahansa verkkoyhteydessä olevalla tietovälineellä pääsee kirjautumaan opettajan haluamaan kyselyyn.

Socrativesta on käytössä tällä hetkellä kaksi versiota, joista 2.0 on grafiikaltaan ja selkeydeltään mielestäni parempi. Samalla tunnuksella, jonka opettaja on luonut, pääsee kirjautumaan kumpaankin palveluun. Itse pidän 2.0-version käyttämisestä enemmän.

Socrativen hienous on helppoudessa tehdä nopeasti kysymyssarjoja, jotka voivat koostua monivalinta-, kyllä-ei- tai avoimista tekstinsyöttötehtävistä. Lisäksi kysymysten yhteyteen saa liitettyä kuvatiedostoja, mikä lisää palvelun käyttömahdollisuuksia entisestään

Oppilaalta ei vaadita rekisteröitymistä - ainoastaan huoneen numero, jossa kysely tapahtuu. Kyselyihin vastaaminen onnistuu mainiosti oppilaan omalla älypuhelimella, jossa on mobiililaajakaistayhteys. Vieläkin parempi on, jos käytössä on esimerkiksi koulun oma langaton verkkoyhteys. Myös tavallisella PC-koneella tai läppärillä pystyy tämän toteuttamaan, mutta mielekkäämpää lienee oman tietovälineen hyödyntäminen tavallisessa luokkatilassa, jossa opettajalla on käytössään dataprojektori sekä tietokone. Socrative toimii myös kaikissa käyttöjärjestelmissä riippumatta onko kyseessä mobiili vai kiinteä - kosketusnäytöllinen tai mekaanisella hallintalaitteella varustettu tietoväline.

Oppilaan näkymä monivalintakysymyksessä, johon on lisätty kuvatiedosto

Opettaja pystyy kyselyn aikana reaaliaikaisesti seuraamaan tehtävien suoritusten etenemistä, oppilaiden vastauksia sekä oikeinvastanneiden prosenttiosuuksia.

Live results -näkymä kyselyn ollessa käynnissä

Lopuksi opettaja sulkee kyselyn, jolloin kyselyn tulokset voi ladata suoraan koneelle, lähettää sähköpostiin tai Google Driveen. Tulokset ovat Excel-taulukossa, mistä käy ilmi kunkin osallistujan prosenttiosuus oikein menneistä vastauksista (mikäli kysymyksiin on olemassa oikeita vastauksia) ja keskiarvotietoja.

Raporttitaulukko

Opettaja voi myös toteuttaa pikakyselyitä, joihin hän voi esittää suullisen väitteen tai kysymyksen. Äänestystulos nähdään dataprojektorin kautta pylväinä, mikä havainnollistaa entisestään opetusryhmän äänestystuloksen osuuksia. Kyselyn asetuksista voidaan myös valita olla pyytämättä oppilaiden nimiä, jolloin kyselyn voi tarvittaessa suorittaa täysin anonyyminä. 

Opettaja voi myös valita Space Race moodin kyselyyn, jossa osallistujat jakautuvat värikoodeittain joukkueisiin. Jokaisella joukkueella on yksi raketti, joka nytkähtää eteenpäin aina kun joukkueen jäsen vastaa oikein kysymykseen. Sekä alakoululaiset että yläkoululaiset saavat rakettikilpa-ajosta suunnatonta mielihyvää ja ovat pääosin innostuneesti mukana. Myös kilpa-ajosta saa samanlaisen raportin kuin tavallisestakin kyselystä.

Sosittelen lämpimästi kaikille luokka-asteille ekaluokkalaisista aikuisopiskelijoihin (kyllä, ekaluokkalaisilla on jo lähes kaikilla älypuhelimet). Tai no, mikä pakko tätä on pelkässä koulumaailmassa käyttää. Muutama kaukaa haettu esimerkki tämän sovelluksen hyödyntämiseen voisi olla joukkuelajissa kapteenin valinta suljetulla lippuäänestyksellä tai opettajainhuoneen kahvinkeittimen mallin valinnasta äänestäminen.

UUTISVIRTAA: Näkökulmia mobiiliin tieto- ja viestintävälineisiin

Pienyritysmaailman TVT mobilisoituu huimaa vauhtia

Kuten mainittua, tulevaisuuden kansalaiset tarvitsevat yhä enemmän TVT-välineiden käyttö- ja hallintataitoja. Nykyiset pienyrittäjät tekevät Soneran tutkimuksen (tammikuu 2014) mukaan noin kaksi tuntia pidempää työpäivää Suomessa kuin tavalliset palkansaajat, mutta mobiililaitteiden avulla yrittäjien on helpompi elää omannäköistään arkea. Nyt kun otetaan huomioon se tosiasia, että näistä mobiileista pienyrittäjistä hyvin pieni osa on koulu-uransa aikana saanut kosketusta resistiivisiin ja kapasitiivisiin näyttöihin, on todellakin odotettavissa melkoinen tietovälineiden mullistus lähitulevaisuuden pienyritysmaailmassa.

Nuoret yrittäjät stressaavat, mutta mobiililaitteet vähentävät työn määrää ja lisäävät tuottavuutta

Vastuuntuntoista valvontaa vai holtitonta holhousta?

 

Eräs japanilainen kaupunki on ryhtynyt vastatoimiin liiallista mobiilitekniikan käyttöä ja kohonneita kiusaamislukuja vastaan. Kaupunki on yhteistuumin kaikkien 21 koulun kanssa päättänyt huhtikuun 1. päivästä lähtien vahvasti suositella kaiken kannettavan teknologian takavarikointia 6-15-vuotiailta lapsilta kello 21 jälkeen. Lisäksi huoltajia kehoitetaan seuraamaan aktiivisesti minkälaisilla sivustoilla lapset viettävät virtuaaliaikaansa. Isossa-Britanniassa on jo ilmoittautunut yksi koulu halukkaaksi seuraamaan Japanin esimerkkiä lähitulevaisuudessa.

Tässäpä kolikon kääntöpuoli mobiiliteknologian ristiretkelle. Ensisijaisesti on huoltajan tehtävä taata alaikäisen lapsen turvallinen TVT-välineiden käyttö. Olkoonkin, että ongelmaksi on jo muodostunut valtava rotko sukupolvien taitotasojen välillä. Käytännössä alle 10-vuotiaat lapset ovat suurilta osin jo taitavampia tietotekniikan käyttäjiä kuin omat vanhempansa. Kaikilla huoltajilla ei ole tarpeeksi tietoa, työkaluja tai käsitystä tietotekniikan mahdollisuuksista ja haitoista. Mikä kanava voisi heille asiasta luennoida ja tiedottaa? Kansallisella tasolla pitäisi saada perustettua suuria (kalliita) kampanjoita ja hankkeita lasten turvallisen surffaamisen tueksi näkyvämmin ja tavoittavammin kuin tällä hetkellä. Koulut voisivat toimia oivallisina tiedotuskanavina vanhempain- ja teemailtojen muodossa. Lisäksi ennaltaehkäisevää mediakasvatusta kouluopetuksessa pitää lisätä railakkaasti, jotta tulevat huoltajat olisivat valmiimpia ja tietoisempia puuttumaan tietovälineiden vastuuttomaan käyttämiseen.

Children in Japanese city banned from using smartphones after 9pm

Mobiilia tekniikkaa oppitunnille!

Olen jonkin aikaa istunut hiljaa opettajainkokouksessa kuunnellessani puheenvuoroja käännykkänuorten häiriintyneestä käyttäytymisestä - pelailusta ja viestittelystä oppitunnilla. Nyt en pysty pidättelemään enempää.

"Nyt kaikki kännykät reppuun"

Tuttu komento oppitunnilta, eikö vain. Kännykkä eli älypuhelin on häiritsevä, monestakin eri syystä. Lähinnä kuitenkin siksi, että se on häiritsevä oppitunnin kannalta. Lisäksi se häiritsee oppitunnin pitämistä. Siksi kännyköiden tulee olla syvällä repussa, akku, näyttö, antenni ja kuoret erillään toisistaan. Mahdollisimman syvällä. Piste.

Voisiko asiaa lähestyä toisesta kulmasta? Älypuhelin ja pääsy Internetiin ovat välttämättön pari oppitunnin onnistumisen ja uuden asian oppimisen kannalta. Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki arjesta:

Olen vieraalla paikkakunnalla, vieraassa maassa, en osaa paikallista kieltä ja olen jo valmiiksi myöhässä paikasta, jonne en edes tunne tietä. Jos noudatan tuon kireänutturaisen opettajan tiukkaa käskyä, päädyn todennäköisesti jossain vaiheessa iltapäivää paikallisen miliisin ylläpitämään kaksioon tai jopa ryhmämajoitustilaan, jossa varmaankaan ei voi valittaa pyyhkeiden puuttumisesta. Jotta kielitaidottomana pystyisin edes ottamaan kontaktia paikalliseen väestöön, tarvitsen puhelinluettelon kokoisen sanakirjan reppuuni, josta todennäköisesti löydän etsimäni sanan ensimmäisen tunnin aikana.

Älypuhelinmies sukkasandaaleissaan kaivaa selviytymisvälineen taskustaan ja käy nopeasti sivulla: http://m.sanakirja.org/

Muutama sana todennäköisesti riittää saamaan jollain tavalla vyyhtiä auki. Jos ei, voi tuo vyölaukkusankarimme koittaa löytää määränpäänsä osoitteessa https://www.google.com/maps/ sen sijaan, että koittaa saada selvää taskussa rypistyneestä ja hien kastelemasta paperinpalasta, jota kuulemma kartaksikin tituleerataan.

Lisäksi hän hyödyntää pienen kävelynsä pienimuotoisen liikunnan merkeissä sovelluksen http://www.sports-tracker.com/ vauhdittmana.

(http://infteam.jiscinvolve.org/wp/files/2012/11/mobile-hand.jpg)

"Opetuksen tavoitteena on antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja"

Perusopetuslaki kertoilee seuraavaa oppimisen tavoitteista:

2 §

Opetuksen tavoitteet

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Erittäin tarpeellisia tietoja ja taitoja elämän kannalta nykyisessä tietoyhteiskunnassamme on eittämättä informaatioteknologian käyttötaito. Lisäksi taitoja vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän jo alemmilla luokka-asteilla ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen myötä. Eivätkä YO-kirjoitukset ole ainoa syy. Mobiilin teknologian ja teknologian yleistyessä paikassa kuin paikassa kuluttajalta, kansalaiselta, loppukäyttäjältä vaaditaan yhä enemmän taitoa soveltaa taitojaan kosketusnäyttöjä, tietokantoja ja tunnuslukuja vilisevässä arjessa.

"Miksi Ville ei ole vielä ottanut älypuhelintaan esille?"

Lähitulevaisuudessa opettajat kirjoittavat oppilaidensa reissuvihkojärjestelmään huomautuksia oppimisvälineiden puuttumisesta, jos älypuhelin tai tabletti onkin jäänyt kotiin. Kaikki oppimismateriaali on sähköisessä muodossa muutamia luonnollisia poikkeuksia lukuunottamatta. Oppilas saa oppimisvälineensä avulla tallennettua tunnilla tehdyt muistiinpanot ja tehtävät sähköisen oppimisympäristön tarjoamaan pilvipalveluun ja näin myös kotonaan hyvin käsiksi samoihin dokumentteihin. Reppu on käytössä liikuntavälineiden ja tabletin kantamista varten. Mukaan saattaa joutua muutamia yksittäisiä A4-selluloosavalmisteita silloin tällöin.

Eräs yksityiskohta tulevaisuuden koulun opetettavista taidoista saattaa menettää tulevaisuudessa merkitystään - Onko käsinkirjoitustaito enää tulevaisuudessa hyödyllinen taito? Totta kai on. Loistavia ja legendaarisia Post-It-muistilappuja ei voi mikään sähköisesti korvata, vaikka useita kehnoja yrityksiä eri mobiililaitteissa onkin. Varmasti muutama muukin paikka löytyy tulevaisuuden maailmasta, jossa käsinkirjoitettua tekstiä ja käsinkirjoitustaitoa tarvitaan. 

Pelkällä näppäimistöllä ei koulutehtäviä kuitenkaan voi suorittaa, vaan esimerkiksi matematiikan tehtäviä tehdään kosketusnäytölle kosketuskynällä. Heuristiset tekstintunnistustoiminnot tulkitsevat piirretyt merkit eri numeroiksi, symboleiksi ja operaatioiksi. Oppilas saa palautteen välittömästi tehtävän suoritettuaan - ei vasta tarkistuskirjalle marssittuaan tai seuraavan oppitunnin alussa. Oppiminen tehostuu ja oppilas voi edetä oman yksilöllisen oppimisnopeutensa mukaisesti. Oppimisympäristö pitää kirjaa kunkin oppilaan tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä, oikeiden ja väärien ratkaisujen suhteesta sekä osa-alueista tai tehtävätyypeistä, jotka erityisesti näyttävät tuottavan oppilaalle haasteita. Opettaja pystyy reagoimaan ajoissa ja täsmällisesti ongelmallisiin aiheisiin ja asioihin. Näin ollen oppilas loppujen lopuksi saa tulevaisuudessa yksilöllisempää, tehokkaampaa, tuetumpaa ja jopa taitotasolleen eriytetympää opetusta kuin nykyisin.

(http://www.discoveryclubtutoring.com/images/elementary.jpg)

Kymmensormijärjestelmä - onko hyötyä vai ei?

Otimme tänään oppilaiden kansa jäsittelyyn sen kuuluisan kymmensormijärjestelmän. Tuntuu siltä, että nykyään on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat osaavansa kymmensormijärjestelmän tai "jonkin vastaavan", mutta tosiasiassa kirjoittavatkin kohtuullisen sujuvasti neljällä sormella.

Wikipedia ansiokkaasti esittelee kymmensormijärjestelmän muutamia etuja, kuten niskan, silmien ja ranteiden ergonomia sekä kirjoitusnopeuden ja -tarkkuuden parantuminen. Muutaman opiskelijan ihmetykseksi kaikista näppäimistöistä löytyykin kaksi kirjainnappia, joissa on pieni kohouma pinnassa. J- ja F-kirjaimet on nimen omaan merkitty kymmensormijärjestelmän kirjoitusasennon (etusormien paikat) löytämistä varten.

Toki järjetelmän oppiminen vie aikaa ja vaatii työtä, mutta minkäpä taidon omaksuminen ei?

Sen suuremmin kymmensormijärjestelmän etuja ja haittoja pohdiskelematta kannattanee käydä suoraan asiaan ja astella sorvin ääreen. Internetin maailma on täynnä hyödyllisiä oppimisaihioita taidon opetteluun - jotkin voi ladata koneelle, jotkut toimivat suoraan verkossa. Tässä muutama hyvä, joissa perustellaan myös kymmensormijärjestelmän tuomia etuja.

• http://www.jarkonsivut.net/apletti.php
• http://www.henix.fi/muita_ohjelmia.htm
• http://10fastfingers.com/
• http://www.ratatype.com/
• http://www.sense-lang.org/typing/FI.html

Ja ei muuta kuin harjoittelemaan! Mikä olisi oiva tapa motivoida oppilaita käyttämään tätä taitoa ja kehittymään? Voisiko se olla vaikkapa kilpailu? Koko koulun mestaruuskilpailut? Ohessa pari maailman nopeinta kirjoittajaa...