Paperilappuäänestys mobiilisti - Plickers

Ennen syyslomaa pääsin osalliseksi Osaava-hankkeen pedagoginen piristysruiske-koulutuksesta, jota TVT-opetuskäytön asiantuntija Matleena Laakso vetää. Hihaan tarttui moniakin pieniä ja näppäriä ideoita ja sovelluksia, joista erityisesti yhteen ihastuin.

Keskustelu BYOD-pedagogiikan (Bring Your Own Device) tasa-arvoisuudesta on jatkunut tasaisesti sekä julkisuudessa että opettajainhuoneissa. Kaikilla ei välttämättä ole varaa tietovälineeseen, jolla surffaten voisi oppitunnilla suorittaa vaikkapa tiedonhakua. Tottahan tuo on. Toisaalta, esimerkiksi liikunnan opetussuunnitelmassa mainitaan muunmuassa hiihtäminen ja luistelu, jotka eittämättä ovat sidonnaisia välineisiin. Välineet toivotaan erittäin vahvasti löytyvän kotoa - joissain kouluissa sanamuoto on kääntynyt jo "vaatimiseen". Alkaako älypuhelin tai jokin muu tietoväline olla nyky-yhteiskunnassamme yleissivistykseen kuuluva työkalu, jota voidaan hyvällä omallatunnolla vaatia kodeilta? Ymmärrän hyvin molempia näkökantoja eikä tarkoitukseni ole tässä kirjoituksessa ottaa kantaa kumpaankaan saati kallistua mihinkään suuntaan. Haluaisin tuoda esille itselleni uuden tuttavuuden, joka tietyissä tilanteissa ratkaisee em. ongelman.

Plickers.com

Plickers on äänestykseen ja vastauksien keräämiseen erikoistunut ilmainen sovellus, jossa kaikki pääsevät osallistumaan riippumatta siitä, omistavatko he älylaitetta vai eivät. Palvelu toimii nettiselaimessa sekä opettajan kameralla varustetulla mobiililaitteella. Tarvittaessa äänestys onnistuu myös pelkällä mobiililaitteella, jolloin äänestäjät eivät toki näe visuaalista puolta äänestystuloksista. Aktiviteettiin voi kerralla osallistua enintään 63 käyttäjää. Jokaiselle osallistujalle tulostetaan etukäteen yksi äänestyslappu plickers.com-palvelussa Cards-välilehdessä.

Äänestyslappu oppilaalle numero 3

Oppilaat voi (ja kannattaa) etukäteen numeroida palvelussa, mikäli yksilölliset vastaustiedot halutaan saada talteen vaikkapa arvostelun tueksi. Numero näkyy rei'itetyn mustan neliön jokaisella sivulla ja kaikki neliöt ovat keskenään hieman erilaisia, jotta vastaukset voidaan eritellä. On tärkeää, että oppilas saa varmasti omalla numerollaan varustetun kortin itselleen, mikäli vastauksien yksilöinti on tarpeellista. Jokaisella sivulla näkyvät lisäksi kirjaimet A, B, C ja D, joiden avulla oikean vaihtoehdon valinta suoritetaan äänestystilanteessa. Jos haluan äänestää vaihtoehtoa B, käännän neliön siten, että neliön sivu, jolla B-kirjain on, osoittaa ylöspäin. Jotta kortit pysyisivät hyvässä kunnossa, on laminointi ehdoton temppu!

Luokan määrittäminen plickers.com-palvelussa

Miten tulokset saadaan talteen? Opettajalla on käytössään siis jokin mobiililaite - älypuhelin tai tabletti, johon on Plickers-sovellus ladattuna ja käynnissä. Mobiililaitteen kameran avulla sovellus näkee suuressakin luokkahuoneessa äänestyslaput, kun opettaja kuljettaa näkymän luokan läpi.

iPhonen näkymä äänestystilanteessa

Tulokset näkyvät opettajan mobiililaitteen ruudulla välittömästi kuvatunnistuksen jälkeen pylväsdiagrammina sekä oppilaskohtaisina vastauksina. Jos opettaja on määrittänyt kysymykselleen tai väitteelleen yhden tai useamman oikean vaihtoehdon, ilmestyvät ne vihreinä näytölle. Videotykillä kannattaa heijastaa eteen plickers.com-palvelun Live View-välilehti, jossa näkyy kulloinkin kysyttävä kysymys sekä vastaustilasto joko pylväinä tai yksittäisinä oppilaskohtaisina vastauksina. Jälkimmäinen esitystapa on enemmänkin opettajalle tarkoitettua informaatiota ja mielekkäämpää on heijastaa koko luokan nähtäväksi yleinen vastausjakauma. Oppilaskohtaiset vastaukset saa näkymään myös neutraaleina siten, että taulukosta nähdään kuka on vastannut ja kuka ei.

Live View-välilehden näkymä

Tehtävän luominen

Kysymyksiä ja väitteitä pääsee luomaan Library-välilehden kautta kirjoittamalla tehtävä suoraan tekstikenttään. Valittavana on monivalinta (2-4 vastausvaihtoehtoa) tai oikein-väärin-tehtävä. Tehtävät jäävät kirjastoon talteen ja kysyttävät kysymykset pitää valita luodun luokan suunnitelmaan kalenterikuvakkeesta.

Kysymyksen valitseminen luokan suunnitelmaan

Kun kysymys on luotu ja siirretty luokan suunnittelmaan, voi mobiililaitteella käynnistää aktiviteetin. Älylaitteessa tulee olla asennettuna AppStoresta tai Google Play-kaupasta Plickers-sovellus. Mobiilisovellukseen pitää kirjautua samoilla tunnuksilla, joilla olet itsesi rekisteröitynyt plickers.com-palveluun. Mobiililaitteesta valitaan luokka ja tehtävistä juuri se, jonka haluat luokalle esittää.

Luokan ja kysymyksen valinta äänestykseen

Äänestys aktivoituu, kun olet valinnut mobiililaitteesta kysymyksen ja painat alhaalle ilmestynyttä kamerakuvaketta. Tämän jälkeen kamera käynnistyy. Liikuta kamerasi näkymää hitaasti pitkin luokkaa (voit itse olla paikallasi), jotta kaikki vastaukset saadaan rekisteröityä kuvasta. Aikarajaa äänestyksessä ei ole, oppilas voi äänestyksen aikanakin vielä muuttaa mielipidettään ja kääntää äänestyslappuaan. Live View-näkymän kautta selviää nopeasti, onko kaikki vastaukset saatu talteen.

Lyhyt ohjeistus

Toimintaohjeet lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ennakkovalmistelut

• Rekisteröidy plickers.com-palveluun (Sign up).
• Asenna mobiililaitteeseesi Plickers-sovellus (AppStore/Google Play)
• Tulosta äänestyslaput valmiiksi (plickers.com -> Cards) ja laminoi ne.
• Luo ainakin yksi luokka (plickers.com -> Classes).
• Luo tehtävä (plickers.com -> Library) ja lisää se luokan suunnitelmaan.

Kyselyn teettäminen

• Jaa kullekin oppilaalle oma äänestyslappunsa numeroiden perusteella.
• Valitse mobiililaitteesi Plickers-sovelluksesta oikea luokka ja kysymys.
• Heijasta kysymys projektorilla luokan nähtäväksi (plickers.com -> Live View).
• Aloita äänestys (mobiililaitteen Plickers-sovelluksessa kamerakuvake).
• Kuljeta kameran näkymää pitkin luokkaa hitaasti.
• Sulje äänestys mobiililaitteella (v-symboli alhaalla keskellä)
• Ihmetelkää tuloksia.

Opettajan ääni lähti -> filmit pyörimään!

Kävipä itselleni niin, että viime viikonloppuna ääneni kaikkosi. Koin olevani kuitenkin elämäni tikissä - ääntä vain ei riittänyt ulos asti. Näin ei käy usein. Käytän mielestäni ääntäni säästeliäästi ja järkevästi. En raaskinut jäädä kotiinkaan, vaikka se ehkä olisi järkevää ollutkin - sain nimittäin idean hetken internetin ihmeellisessä maailmassa jälleen uiskenneltuani.

Seitsemännen luokan matikantunteja varten löytyi opetus.tv -sivustolta juuri opetettavaan aiheeseen soveltuvat oppitunnit - Kokonaisluvut. Opetusvideoita on useita ja opetus etenee loogisesti. Käytännössä nuo videot riittivät mainiosti oppitunnin alustukseksi ja säästivät opettajan arvokasta ääntä tuona epäonnisena aamuna. Lisäksi kyseinen sivusto sisältää sekä pitkän että lyhyen oppimäärän, fysiikan, kemian ja biologian lukiomatematiikan kurssikohtaiset opetusvideot, Yläkoulun matematiikasta löytyy toistaiseksi vain muutama aihealue, mutta kemiasta on tarjolla jo laaja tarjonta.

Tutkimusmatka internetin opetusvideoiden osalta syvenee. Opetus.tv-sivuston videot on upotettu sivulle Youtube-palvelusta. Avaan kokonaislukuvideoiden tekijän - Hanna Toikan - Youtube-kanavan, joka tarjoilee yli 20 erilaista seitsemännen luokan matematiikkaan liittyvää opetusvideota.

Jatkan ajatuksen kuljettamista eteenpäin. Yritän löytää Youtubesta lisää oppitunteja. Kirjoitan hakusanaksi "Einstein's General Theory of Relativity lecture" eli vapaasti suomennettuna etsin oppituntia jonkun huru-ukon käsittämättömän suuresta teoriasta. Hakutulokset ponnahtavat esille ja tarjoavat minulle 12-osaisen luentosarjatallenteen Stanfordin yliopistosta. Jokainen oppitunti on kestoltaan hieman alle kaksi tuntia ja ovat kaikkien saatavilla. Mietipä sitä.

Youtube ja muut videopalvelut ovat erittäin hyödyllisiä koulu- ja opiskelumaailmassa. Kuten Minna kirjoitti edellisessä postauksessa, voivat oppilaat kuvata videoita eri oppitunneilla oppimisen tehostamiseksi, mutta niin voivat opettajatkin! Tarkoitus ei tietenkään ole korvata opettajaa luokassa kylmällä ja monotonisella videolla. Videoilla voidaan parhaassa tapauksessa rikastuttaa, monipuolistaa, eriyttää ja tukea oppimista sekä koulussa että kotona. Läksyjä tehdessään tai kokeisiin/kirjoituksiin valmistautuessaan oppilaan kannattaa katsoa vaikkapa opetus.tv:n videotarjonta epäselvyyksien oikaisemiseksi.

Videolla opettaja todennäköisesti opettaa asian hieman eri tavalla kuin minä, jolloin oppijat, joille asia on saattanut jäädä oppitunnilla epäselväksi, saattavat kokea valaistuksen. Videoita on myös mahdollista pysäyttää ja jopa käydä sama asia uudelleen läpi - tarvittaessa useita kertoja. Oppitunnilla tuollaista mahdollisuutta harvoin tulee tiukan aikataulun ja opetussuunnitelman tuomien vaatimusten myötä. Siis oppilaalle lisää aikaa, keinoja ja välineitä oppimiseen. Toinen asia on, löytyykö "tukivideo-opetusta" tarvitsevalta oppilaalta aikaa ja kiinnostusta ryhtyä kotona katsomaan opettajan suosittelemia filmejä. :)

Facebook - yläkoululaisen ystävä vai vihollinen?

Tässä koulujen käynnistelyn yhteydessä aloin pohtia oppimisympäristöjen sekamelskaa. Valtava määrä eri kustantajien ja yritysten ympäristöjä tyrkyttävät itseään ruudulleni. Käyttömahdollisuudet ovat rajattomat ja idea ainutlaatuinen. Sen lisäksi kunnallisella tasolla ollaan vyöryttämässä uudistettuja ympäristöjä vanhentuneiden päälle.

Läksyt, oppitunneilla käydyt asiat, koenumerot ja muun koulunkäyntiin liittyvän asian löytää Wilmasta tai Helmestä. Oppitunneilla ja kotona käytössä ovat e-oppi, sanomapro, pedanet, moodle ja lisämausteensa kirjautumisineen tuovat Dropbox, Google Drive, Office365,(Sky) Drive, Mega, sähköposti(t) ja niin edelleen. Valveutuneimmat opettajat ovat ottaneet myös härkää sarvista kiinni ja luoneet omia oppimisympäristöjään blogeihin tai muihin erillisiin internet-sivustoihin. Kaikki nämä toimivat tietenkin keskenään eri tavoilla ja vaativat erilaisia kirjautumiskäytäntöjä. Noh, käyttäjätunnusviidakko on sinänsä eri asia enkä kuluta energiaa sen vatvomiseen juuri nyt.

Kesäkokemuksia Facebookista

Kesällä ajattelin yhtäkkiä verkostoida, tehostaa ja aktivoida liikuntaharrastusporukan sisäistä kommunikaatiota, innostusta ja ideoiden tuomista esille. Onhan mielekästä, että kaikki ensinnäkin tietävät mitä tapahtuu ja missä. Sähköpostiviestittely on pienessä porukassa ihan tehokasta, mutta kun osallistujia on yli kymmenen, puuroutuu viestittely helposti. Talteen ja nopeasti käytettäväksi saatiin mm. tulevan kauden otteluohjelma, punttiohjelmat, tärkeät tapahtumat ja jopa videoanalyyseja. Lisäksi pystyimme helposti porukalla kommentoimaan ja parantelemaan mm. itse toteutettua julistetta kauden kotiotteluista. Myös ilmoitukset mahdollisista poisjäämisistä toimivat hyvin tämän median kautta.

Musiikkiharrastusryhmän sisäiset asiat on järjestelty tapahtumineen, biisilistoineen ja näytebiiseineen projektimaiseen muotoon saman palvelun ansiosta. Pääasiallinen viestintä sekä medioiden kokoaminen tapahtuu tämän bändin kesken naamakirjassa. Sain myös kesän aikana useilta entisiltä ja nykyisiltäkin kolleegoilta kutsuja mitä erinäisimpiin ryhmiin. Facebookissa.

Entäs koulussa? Voisiko Facebook toimia alustana oppimiselle? Maailmanlaajuisesti käyttäjiä palvelulla on jo yli miljardi, joten siinä on oltava jotain hyvääkin. Hetkisen nettiselailtuani löydän muutamia hankkeita ja opettajia, jotka olivat salaisia ja suljettuja ryhmiä Facebookiin luoneet, mutta kovin paljon ei konkreettisia kokemuksia ja hyväksi havaittuja toimintatapoja yläkoulusta löytynyt. Tai ei ainakaan riittävän nopeasti. Joitain kertomuksia, havaintoja, ohjeita ja kokemuksia löytyy kyllä toisen asteen koulutukseen ja yliopistoon liittyen. Tässä muutamia löytämiäni osumia, joista löytyy paljon käyttökelpoista tietoa (sis. PDF-tiedostoja):

• http://tietohaltuun.files.wordpress.com/2011/06/facebook-ohjeet-opettajalle.pdf
• https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/thk/koulutukset/tievie08/siitonen/2008-01-15.2764051846/at_download/file
• http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media/sosiaalisen_median_oppimisymparisto

Valtaosa yläkoulujen oppilaista omistaa profiilin Facebookissa. Facebook edellyttää, että kaikkien käyttäjätilien haltijoiden on oltava vähintään 13-vuotiaita, joten käytännössä alakoululaiset eivät Facebookia voi hyödyntää. Jo yläkoululaiset osaavat käyttää palvelua hyvin - jopa erinomaisesti. Toiminnot ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia ja lähestulkoon hallussa linkkien luomisesta kyselyiden teettämiseen. Ympäristönä palvelun käyttö on siis tuttu melkein kaikille sen lisäksi, että tunnuksetkin ovat jo valmiina eikä opettajan tarvitse huolehtia sivuston ylläpidosta.

Mitä toivon, haluan ja vaadin oppimisympäristöltä?

1. Toivon pystyväni päivittämään ympäristöön uusia tietoja, ajankohtaisia asioita ja muita tiedotuksia helposti ja nopeasti. Avun tai kommentin pyytäminen joko vertaiselta tai opettajalta saisi olla myös vaivatonta, jotta monimutkaisuus ei muodostu kynnykseksi.
2. Haluan oppilaiden pystyvän jakamaan koko ryhmälle linkkejä, kuvia, videoita, huomioita, ajatuksia ja innovaatioita, joihin vertaisten olisi helppoa antaa palautetta, vastineita, jatkoehdotuksia ja -ideoita. 
3. Vaadin turvallisuutta - että kukaan ulkopuolinen kansalainen ei pääse näkemään, muokkaamaan tai kommentoimaan mitään ryhmän sisäistä toimintaa ellei niin haluta. Oppilaan on pystyttävä ottamaan opettajaan yhteys privaatisti ilman suurta yleisöä.

Tuntuu vahvasti siltä, että haluan kokeilla Facebookia ainakin kokoavana oppimisympäristönä tietotekniikan ryhmilleni. Lisämausteen palvelulle antaa sen mobiili käytettävyys älypuhelimella tai tabletilla, jolloin ajatuksen, havainnon tai kysymyksen esittäminen muulle yhteisölle on mahdollista juuri silloin, kun se on ajankohtaista.

Mitä ongelmia Facebookin käyttö oppimisympäristönä mahdollisesti tuo esille?

Ongelmat on tietenkin hyvä pohtia läpi etukäteen, jotta käyttöä saataisiin ennakoida ja ohjata heti alusta asti oikeaan suuntaan.

Tehdäänkö oppitunnilla juuri niitä asioita, joita opettaja on ohjeistanut tehtäväksi?

Ei välttämättä. Aivan kuten ei välttämättä muillakaan tunneilla. En näe kuitenkaan sen olevan Facebookin vika. Toki se avaa mahdollisuuksia pitää yhteyttä muihin palvelun käyttäjiin kesken oppitunnin sekä loputtomasti tilapäivityksiä. Kuitenkin internetissä päämäärättömästi pyöriminen avaa aivan samat mahdollisuudet kaikelle kansalle ja olisi perin surullista pitää kaikkia tietotekniikan oppitunteja ilman internetiä. Ehkäpä päädyn siis siihen, että yksi opettajan tärkeistä tehtävistä on jollain tavalla varmistaa, että pyydettyjä asioita tehdään oppitunnilla. Jos ei, löytynee hihasta tukku pedagogisia kikkoja, joilla "pennut saadan takaisin ruotuun". Haluaisin ennemminkin kääntää Facebookin ja internetin runsauden voimavaraksi, jota oikeilla neuvoilla, ohjeilla ja ... selailemalla voi oppia oppitunnin pääaiheesta paljon enemmän kuin mitä esimerkiksi opettajalla olisi tarjota. Kaikkein hienoin ilmiö mielestäni olisi, jos oppilas motivoituisi oppitunnilla käsitellystä aiheesta ja vapaa-ajallaan jatkaisi tiedon syventämistä samoilla välineillä, joita hänet on koulussa suunnattu käyttämään. Kenties innostumisesta ja aiheen kahlaamisesta voisi oppilaan pääässä syntyä uusia ajatuksia ja ideoita siitä, miten kaikkea tätä voisi soveltaa muihin kohteisiin.

Lisääntyykö (koulu-) kiusaaminen Facebookin koulukäytön myötä?

Uskon, että joitain kiusaamistapauksia voi ilmetä sosiaalisen median kautta. Tällä tavoin suoritettu kiusaaminen voidaan kuitenkin paikallistaa ja lähde löytää kenties helpommin kuin välitunneilla tai käytävillä alkanut toiminta. Asiattoman tekstin tai grafiikan levittäjä esiintyy ainakin oppitunnilla omana itsenään, profiilinsa haltijana, joten kurinpitotoimenpiteet on kohtuullisen helppoa kohdistaa oikeisiin henkilöihin. Jos kiusaamista esiintyy, en usko sen olevan pitkäaikainen ilmiö. Enemmänkin haluaisin korostaa vertaisoppimisen sekä nopeahkon ja rakentavan palautteen merkitystä ja helppoutta juuri tässä some-oppimisympäristössä. Milloin vain käyttäjälle sopii, voi hän lukea ja kommentoida muiden julkaisuja, mikä alkaa olla nyky-yhteiskunnan trendi.

Onko opettaja sidottu ylläpitämään kurssin Facebook-ryhmää 24/7?

Periaatteessa kyllä, mutta suljetussa ja salaisessa ryhmässä ylläpitäjä voi määritellä, että kaikki kommentit ja julkaisut tulee hyväksyä ennen julkaisua. Näin koulusensuurilla, joka on erityisesti tällaisessa takoituksessa erittäin perusteltua, voidaan eliminoida asiattomuudet ja mahdollinen kiusaaminen jo ennen kuin ryhmän sivulle ehtii tulla mitään näkyville. Oppilaille kannattanee tehdä selväksi, että opettaja on tavoitettavissa pääsääntöisesti oppitunnilla ja mahdollisesti vastailee oppilaiden viesteihin esimerkiksi viikon aikana.

Kovin paljon muita ongelmia en sähkö- tai internet-katkoksen lisäksi juurikaan keksi Facebookin käytöstä oppimisympäristönä. Toki aivan kaikkea mahdollista Facebookissa ei pysty tekemään. Ajatukseni olisikin tuoda tarvitsemiani palveluita, kuten oppilaiden omia oppimispäiväkirjoja blogien muodossa, linkkeinä Facebookin sisään. Naamakirja toimii hypoteesini mukaan loistavasti alustana ja perusoppimisympäristönä, joka liimaa kurssin yhteen monipuoliseksi, motivoivaksi, dynaamiseksi sekä ennen kaikkea kehittäväksi kokonaisuudeksi.

Olen positiivisin mielin lähdössä kokeilemaan ideoitani ja toivottavasti mukaani tarttuu matkan varrella lisää käyttötapoja, ideoita ja havaintoja Facebookin toimivuudesta ja roolista oppimisympäristönä. Erityisen paljon haluaisin tietää kolleegoideni kokemuksia ja vinkkejä facebookin käytöstä. Toivon myös, että asiakkaani - oppilaat - voisivat keksiä uusia joustavia ja innovatiivisia tapoja Facebookin käytölle kouluopetuksessa. Perästä kuuluu!

Oppimisen musta laatikko löytyi?

Joka nurkalla näkee nykyisin mustavalkoisia, rakeisia kuvioita. Suurin osa kansasta tietää laatikon liittyvän jollain ihmeellisellä tavalla älypuhelimiin tai tableteihin - tai ainakin johonkin tietotekniseen juttuun. Vähän niinkuin viivakooditkin. Oikeastaan niihin on jo aika turtunut, kun useat tuotteet karkkipusseista auton varaosiin on varustettu noilla taikamerkeillä. Kai niitä on tehtaalla tarvittu tai jotain... Ei oikeastaan edes kiinnosta.

Kyllä sietäisi kiinnostaa! Puhe on QR-koodista. Se todellakin on taikamerkki, sillä tuohon kohtuullisen pieneen merkkiin saadaan piilotettua vajaat 3000 merkkiä puhdasta tekstiä. Merkkiin voi piilottaa myös vaikkapa linkin nettisivulle tai käyntikorttitiedot, jotka voi suoraan tallentaa puhelimeen. Esimerkiksi kaikki tämän rivin yllä oleva teksti on talletettu seuraavaan QR-koodiin.

Miten se toimii?

No miten sen saa sitten luettua? Jollain erikoiskoneella - teollisella lukijalla tai robottisilmällä? Juuri niin. Ja erittäin suurella todennäköisyydellä kannat juuri sellaista taskussasi. Joissain älypuhelimissa ja tableteissa QR-koodinlukija kuuluu peruskokoonpanoon. Useimmille mobiililaitteille pitää käydä lataamassa erillinen ilmaissovellus QR-koodin lukemista varten. Seuraavassa muutama esimerkki eri alustoille:

• iPhone/iPad - QR Reader
• Android - QR Droid
• Nokia - Suurimmassa osassa jo valmiina, OVI-palvelusta on ladattavissa useita lukijoita.

Tässä myös pieni infopaketti QR-koodeista ja eri alustoista alkuun pääsemiseksi, jos tuntuu siltä, että tarvitset vielä perusteellisempaa selvitystä asiasta: http://www.infosticker.fi/opas/koodilukijat-puhelimeen/. Lisäksi alla olevassa videossa opastetaan alkuun ja heitellään muutama idea opetukseen.

Miten niitä voisi käyttää?

Noh, ihan kivoja laatikoita, mutta A) Miten niitä voisi ihan oikeasti käyttää opetuksessa? ja B) Miten niitä voisi itse värkkäillä?

Opettaja voi syöttää merkkiin puhtaasti yhden tai useampia tehtäviä. Koodeista voi tehdä tehtäväradan luokkaan, koulun sisään, koulun ympäristöön tai vaikka metsään. Toimenpide on hyvin motivoiva verrattuna perinteiseen vihkotyöskentelyyn. Jos vastaus kysymykseen pitää vielä etsiä internetin tai muun median kautta ja lähettää pian opettajalle käyttäen esimerkiksi jotain pikaviestinsovellusta (esim. WhatsApp), sähköpostia tai pilvipalvelua (esim. Google Docs tai Office365), on interaktiivinen oppimikokonaisuus onnistunut. Havainnollistava esimerkki tällaisesta radasta löytyy Anne Rongaksen blogista http://mobilestorytelling.wordpress.com/2013/08/13/kuinka-rakennan-mobiiliradan-qr-koodien-avulla/.

Tehtävien vastaukset voi tarkastaa QR-koodin avulla.
Kuva on sivustolta http://2d-code.co.uk/qr-code-jenga. 

QR-koodien suosituin ja tehokkain käyttötarkoitus on kuitenkin linkkinä toimiminen. Oppilas voi tehdä nettiselaimessa täytettävissä olevan kyselyn ilmaiseksi käyttämällä vaikkapa SurveyMonkey-palvelua. Kun kysely on luotu, on vastaajia mahdollisuus kutsua kyselyyn pitkän linkin avulla, joka sisältää satunnaisia isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita. Linkki voidaan muutta QR-koodiksi, jolloin mobiililaitteella pääsee vastaamaan kyselyyn parilla ruudun pyyhkäisyllä. QR-koodiksi muunnetun linkin avulla oppilaat saa ohjattua näppärästi halutuille sivustoille ilman turhempia sekaannuksia kirjain- ja numeromerkkien kanssa. Linkki voi aivan hyvin johtaa myös Padlet-työtilaan (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/05/ryhmatyoskentely-rullaa-padlet.html), Socrative-äänestyssovellukseen (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/03/sahkoinen-kadenojennus-opettajalle.html) tai Prezi-esitykseen (http://prototyyppi.blogspot.fi/2014/04/potkua-esitykseen-prezi.html).

http://prototyyppi.blogspot.fi/

Käyttökohteita löytyy valtavasti ja vain mielikuvitus on rajana! Mutta tärkeä yksityiskohta oppituntia ajatellen puuttuu. Miten niitä tehdään? QR-koodeja voi luoda esimerkiksi seuraavissa sovelluksissa ja palveluissa:

• iPhone/iPad - QR Code Maker
• Android - QR Droid
• Internet-selaimessa kaikissa alustoissa - qr-koodit.fi generaattori
• Hakusanoilla QR creator tai QR generator löytyy kymmeniä ilmaisia palveluita

qr-koodi.fi -palvelussa pääset luomaan muiden palveluiden ohella omia QR-koodeja

Palveluista koodit on ladattavissa kuvatiedostoina, jotka voi liittää tekstinkäsittelyohjelmassa osaksi dokumenttia, julkaista sellaisenaan nettisivuilla, sosiaalisessa mediassa, oppimisympäristössä tai yksinkertaisesti heijastaa valkokankaalle. Levitystavan valinta riippu tietenkin hyvin paljon käyttötarkoituksesta.

Kommentoikaahan kokemuksistanne ja ideoistanne, jos olette käyttäneet jo QR-koodeja oppitunneillanne!

Potkua esitykseen - Prezi

Istun luentosalin penkkiin. Peräpenkkiin tietenkin, jotta paikalle saapuneet eivät pitäisi minua liian innokkaana. Etuosa olisi hyvä vaihtoehto, jotta näkisin eteen asti kirkkaasti ilman silmälasejani, jotka taas jäivät kotiin. Katseeni pyyhkii edessä olevia liitutauluja ja valkokangasta. Pohdin, kummallako tavalla luennoitsija on ajatellut tällä kerralla asiaa lähestyä. Dataprojektori hyrähtää käyntiin. Voin huokaista toistaiseksi helpotuksesta. Tänään en tarvitse nuolenpääkirjoituksen enkä hieroglyfien tulkitsemistaitoja. Tunteeni onnellisuudesta on valitettavasti lyhytkestoinen. Jo ensimmäinen PowerPoint-dia on täynnä mustaa tekstiä valkoisella pohjalla. Luennoitsija on ilmeisesti ennen saliin rientämistään käynyt lämmittelemässä kaikki nivelensä vetreiksi, sillä seitsemää tiheästi kirjoitettua diaa säestää mielipuolinen raajojen heiluttelu höystettynä ulkomuistista ryöppyävillä vuorosanoilla ja luentoa elävöittämämmiksi tarkoitetuilla täytemuminoilla. Aiheena ollut asia oli toki mielenkiintoinen ja mieleenpainuva -- muistaakseni.

Huomio te, jotka pidätte PowerPoint-diojen (lyhennetään tästä eteenpäin PP) tekemistä vaikeana jo ajatuksen tasolla! Myös te, jotka ette halua käyttää kyseistä sovellusta sen ylikansallisen kaupallisuuden vuoksi! Esiteltäköön elämää helpottamaan selaimen kautta käytettävä dynaaminen presentaatio- eli esitysgrafiikkasovellus Prezi.

Kaikki alkaa siitä, että rekisteröidytään ilmaiseksi Prezin käyttäjäksi, jolloin sähköpostiosoitteen luovuttamista vastaan annetaan käyttäjälle 100MB ilmaista verkkotallennustilaa presentaatioiden taltiointia varten. Vielä ei ole roskapostia ainakaan tullut ja muutaman viikon olen palvelua käyttänyt. Nou hätä siis sen osalta.

Valitse, haluatko tehdä uuden esityksen, muokata aikaisempia esityksiäsi vai aloittaa esityksen valmistamisen valmiiksitehdyn pohjan päälle, joita palvelussa on useita kymmeniä.

Ajatus esityksen luomiseen poikkeaa hieman PP:n lähtökohdista. Prezi mahdollistaa sulavan matkustamisen näkymästä toiseen zoomauksen ja kuvan liikuttamisen avulla. Yhdelle suurelle lakanalle (taustakuva) saa siis rajattoman määrän PP-diamaisia näkymiä haluttuihin paikkoihin, joihin esitys sulavasti johtaa, pysähtyy ja jatkaa matkaa seuraavaan näkymään esimerkiksi nuolinäppäinten avulla. Toki on myös mahdollista tehdä PP:n kaltainen esitys erillisistä dioista tai jopa yhdistellä kummankin esitystavan etuja.

Työtilassa voi milloin tahansa napsauttaa ruutua mistä kohdasta tahansa, jolloin kirjoitustoiminto aktivoituu ja tekstin lisääminen on mahdollista. Sen lisäksi työtilassa yläreunan nappulat Present, Insert ja Themes ovat käytännössä kaikki mitä tarvitaan. Insert-napista voi esitykseen lisätä käytännössä mitä tahansa mediaa tehosteäänistä YouTube-videoon. Tekstit kannattaa reunustaa jonkinlaisilla kehyksillä (frame), joita löytyy myös paljon erilaisia ja -muotoisia insertin alta. Themes-napista on mahdollista lisätä oma taustakuva esityksen suureksi taustaksi, jota pitkin presentaatio etenee. Myös tekstikehysten, nuolien ja muun kuviografiikan tyyliseikkoihin pääsee vaikuttamaan themes-napin kautta.

Vasemmassa reunassa on pinottuna näkymien suoritusjärjestys, jota pystyy muuttelemaan omien mieltymystensä ja asioiden esitysjärjestyksen mukaiseksi. Hiirellä (tai sormella) siirtelemällä ja zoomailemalla voi myös hakeutua haluamaansa näkymään, jonka voi valita suorituspinoon läpikäytäväksi kohteeksi. Vasemmassa alakulmassa on nappi Edit Path, jota painamalla ilmestyy kaksi nappia. Toisella voi tyhjentää koko pinon ja toisella saa vangittua työtilassa olevan näkymän yhdeksi esityksen näkymistä pinoon. Näkymiä voi järjestellä yksinkertaisesti raahaamalla kuvia oikeille paikoille.

Present-nappi aloittaa esityksen ja tekijä voi käydä kohta kohdalta läpi kaikki vaiheet ja hioa esityksensä sujuvan (näköiseksi) presentaatioksi. Sisältöön en valitettavasti osaa antaa vinkkejä.

Maininnan arvoinen seikka on mahdollisuus käyttää Prezia useammalta tietovälineeltä yhtä aikaa internet-yhteyden yli. Kutsun voi lähettää linkin muodossa sähköpostilla tai esimerkiksi chat-keskustelun yhteydessä. Sopiva toiminto esimerkiksi brainstormaukseen tai vaikkapa pienen ryhmän sisäiseen toimintaan. Verkon yli voi esityksen jakaa myös pienelle ryhmälle verkkokokousmaisesti. Nämä ja muut esityksen jakamiseen liittyvät toiminnot löytyvät työtilassa oikeassa yläkulmassa sijaitsevan jakonapin takaa. Lisäksi sovelluksen luvataan olevan alustariippumaton, joten sitä pitäisi jälleen pystyä käyttämään millä tahansa tietovälineellä - vaikka tabletilla.

Kaiken kaikkiaan sovellus on niin intuitiivinen ja helposti omaksuttava, että esityksen laatijoina voivat olla sekä oppilaat että opettajat - puhumattakaan muista esityksiä valmistavista lajitovereistamme! Perustoimintojen opetteluun aikaa kuluu 15 minuutista tuntiin ja sen jälkeen lisämausteita on mahdollista löytää tasaisessa tahdissa varmasti niin paljon kuin vain jaksaa etsiä ja kokeilla.

Tässä vielä oma syväluotaava presentaationi, jonka tekemiseen meni aikaa noin 20 minuuttia opetteluineen ja videoiden ja kuvien etsimisineen. Ei kovin työlästä! Hauskaa kylläkin.

http://prezi.com/cdihr8z4ntb8/?utm_campaign=share&utm_medium=copy&rc=ex0share

Pedagogiikka palaa ITK-messuilla 10.4. - Ajatuksia ja ideoita käytäntöön

Jo viidestoista Interaktiivinen Teknologia Kouluopetuksessa -messukonferenssipläjäys sai minut vieraakseen neljättä kertaa putkeen. Konkarina osasin etukäteen varautua paperikarkkien, arvontakuponkien, omenoiden ja mandariinien sekä lukuisten mainoslahjojen virtaan ja asennoitua itse asian läpivalaisuun ja tutkaamiseen. 

Ihminen on pohjimmiltaan keräilijä

Tähän väliin on vielä pakko ihmetellä ihmistä. Keräilijä ja metsästäjähistoriamme paljastuu juuri tällaisissa tilanteissa, joissa tarjolla on paljon tavaraa. Eikä ainoastaa tavaraa, vaan ILMAISTA tavaraa. Jos siis käyn napsimassa pöydistä esineitä, en syyllisty mihinkään rikolliseen, vaikka tunnenkin kiusallisen piston sydämessäni jostain kummallisesta syystä. Tunnen ikään kuin olevani velkaa esittelijälle tuosta Marianne-karamellista ja väkisin pakotan itseni joko karkaamaan paikalta, katse kokolattiamatossa, madellen vaivihkaa kohti seuraavaa kojua tai jähmettymään paikalleni, hymy kasvoillani, tasaisesti nyökytellen ymmärtämisen ja kuuntelemisen merkkinä toivoen, että myyntipuhe olisi lyhyt ja ytimekäs. Pahin tilanne on se, kun esittelijä lukee nimilapustani organisaation ja ryhtyy muistelemaan kuinka viitisen vuotta sitten hän ajeli juuri niillä kulmilla ja asenteli juuri näiden hienojen tuotteiden edeltäjiä jokaiseen seinään ja kuinka kaikki olivat tyytyväisiä ja kuinka hyvää ruokaa paikallisessa kuppilassa silloin sai ja kuinka paikat ja liikennejärjestelyt ovat varmasti muuttuneet ja kuinka Volkkari silloin hyytyi moottoritielle ja niin edelleen. Halusin vain yhden paperikarkin, joka lopulta osoittautui kovaksi, kitkeräksi salmiakkipastilliksi, minkä johdosta kävelin loppuseminaarin leuat vinossa, kieli takahampaissa oudosti naamaani väännellen. Noh, se siitä!

Opettajuudesta

Sain kuunnella päivän aikana paljon mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia sekä hyviä ja huonoja ideoita. Muunmuassa avajaisissa tutkimusjohtaja Jarmo Viteli Tampereen yliopistolta pohti ja kyseenalaisti opetuksen yhtä kaikkein pyhimmistä ja pysyvimmistä asioista - opettajana opettamista. Miksi perimmiltään on niin, että yksi henkilö - opettaja - sijaitsee opetustilan edessä ja paljon henkilöitä - oppilaat - istuvat hiljaa pulpeteissaan, seuraavat tapahtumia, yrittävät pysyä opettajan ajatusmaailman mukana ja samalla tehdä kenties muistiinpanoja tai tehtäviä jollain välineellä? Onko tällainen järjestely välttämätöntä? Onko muita vaihtoehtoja?

MOOC - Massive Open Online Courses

Yhtenä kiintoisana ajatuksena ja vaihtoehtona Viteli mainitsi tällä hetkellä yliopisto-opetuksen kuumimman puheenaiheen - MOOC:in (Massive Open Online Courses), mikä tarkasti määriteltynä tarkoittaa

...tapaa järjestää osallistujamäärältään skaalautuvia mutta opettajaresurssien käytöltään rajattuja, helposti ylläpidettäviä verkkokursseja. MOOCien perusajatuksen mukaisesti kurssille osallistumisen kynnys on hyvin matala, eikä kurssin keskeyttämisestä ole sanktioita.

Lähde: http://mooc.cs.helsinki.fi/content/mik%C3%A4-mooc 

Kurssien aiheet ovat käytännössä yliopistotasoisia, mutta niihin tarjotaan pääsy käytännössä kaikille. Näin ollen kaikki ihmiset maailmassa, joiden varallisuus riittää, saavat mahdollisuuden kouluttaa itseään. Toki ainakin aluksi ne, joilla on varaa tekniikkaan ja sen hyödyntämiseen, ovat etulyöntiasemassa. Se tosiasia ei kuitenkaan tee MOOC:ista ajatuksena ja toteutuksena huonoa tai puutteellista.

Leirinuotiotunnelmaa luokkahuoneessa

Vitelin avauspuheenvuorossa mainitsemaan opettaja-edessä-ongelmaan löysin kojuvirrasta useita eri tyyppisiä vaihtoehtoja, joista yksinkertaisuudessaan säväyttävänä ideana mainittakoon leirinuotio-niminen opetuskaluste. Virallisen leirinuotiokalusteen sähköisellä nosto-lasku-toiminnolla saa tilattua osoitteesta leirinuotio.fi hintaan 5 170€ + toimitus, mutta jos ylimääräisiä näyttölaitteita löytyy, voi moisen värkin koittaa väsätä myös itse!

Leirinuotio-sivustolla opastetaan jopa tekemään oma leirinuotiokaluste ja kuvia löytyy erilaisista versioista, joita oppilaitoksiin on jo erilaisten apuvälineiden avulla rakenneltu. Kaikki mitä yksinkertaisuudessaan leirinuotiokalusteen valmistamiseen tarvitaan on:

• 5 näyttöä
• HDMI- tai VGA-jakaja (monistaa kuvan kaikkiin näyttöihin)
• näyttöpiuhoja
• jonkinlainen tukirakenne

Lisämaustetta antavat

• Tabletit oppilaille tai oppilasryhmille
• Apple-TV tai vastaava yksittäisen tabletin tai tietovälineen näytön jakamiseen soveltuva laite 

Edut perinteiseen liitutaulu- tai videotykkiratkaisuun ovat selvästikin opettaja-oppilas- sekä oppilas-oppilas-dialogin vahvistuminen. Kaikilla oppilailla on yhtäläinen näkyvyys ja mahdollisuus osallistua aiheen asiaan. Mahdollisesti säkkituolit tai muut epäergonomiset (lue: mukavat) istumisvälineet ja yleisesti koko ympäristön viihtyisyys kertaavat oppimiskokemuksen positiivisia puolia. Varmasti kokeilun arvoinen idea!

eTwinning - sähköistä pariutumista

Etsitkö uutta tapaa opettaa?

Haluatko motivoida oppilaitasi?

Kiinnostaako kansainvälisyys?

Etsi yhteistyökumppaneita kaikkialta Euroopasta. Vie oppilaasi autenttisiin tilanteisiin muiden eurooppalaisten nuorten kanssa ja anna heidän oppia verkkoa ja tietotekniikkaa käyttäen. Opit itsekin kehittämällä uusia työskentelytapoja ja kohtaamalla mielenkiintoisia kollegoita Irlannista, Saksasta tai Turkista – kaikkialta. Jo yli 70 000 opettajaa on lähtenyt mukaan. Tässä esitteessä kerromme eTwinningistä ja sen mahdollisuuksista. Selaa, tutustu ja tule mukaan!

Lähde: http://www.edu.fi/download/122687_eTwinningesite_2009_verkko.pdf

Tutustuin pikaisesti tähän lupaavaan sivustoon. Tarjolla on siis erityisesti opettajille suunnattu kansainvälinen yhteistyöväline eurooppalaisten koulujen väliseksi linkiksi. Käytännössä opettajat voivat ammentaa portaalista ideoita opetuksensa tukemiseen teknologian avulla projektien, webinaarien ja muiden opettajien kokemusten perusteella.

Ideahan on loistava - suorastaan ihanteellinen. Opettajat ympäri Eurooppaa voivat yhdistyä, jakaa käytänteitä ja ideoita keskenään. Projektin voi kuka tahansa laittaa alulle ja määritellä siihen kuuluvat lähtökohdat, välineet, tavoitteet ja toivomuksen yhteistyön osapuolista.

eTwinning-hanke edistää Euroopan koulujen yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian avulla, tarjoamalla tukea, työkaluja ja palveluita helpottamaan koulujen lyhyen ja pitkän tähtäimen kumppanuuksia eri aiheiden ympärillä.

eTwinning-portaali (www.etwinning.net) on hankkeen keskeinen tapaamispaikka ja työskentelyalue. Portaali on käytettävissä 25 kielellä. Sillä on yli 230 000 käyttäjää ja lähes 5500 projektia kahden tai useamman Euroopan koulun välillä.

Opettajille eTwinning-portaali tarjoaa työkaluja kumppaninhakuun, projektien suunnittelemiseen, ideoiden jakamiseen, kokemuksista keskustelemiseen ja projektien toteuttamiseen alustan lukuisten työkalujen avulla.

Lähde: http://www.etwinning.net/fi/pub/discover/what_is_etwinning.htm

Kirjautumisen jälkeen saan eteeni Desktop-näkymän, joka suorastaan tarjoilee heti oppimistapahtumia liittyen informaatioteknologisten apuvälineiden ja sovelluksien käyttöön kouluopetuksessa. Sivulla kerrotaan oppimistapahtumista seuraavasti: 

Oppimistapahtumat ovat lyhyitä, intensiivisiä tapahtumia verkossa. Aiheet vaihtelevat, mutta johdossa on aina asiantuntija ja tapahtuma sisältää opettajien aktiivista osallistumista ja keskusteluja... Ilmoittautuminen alkaa viikkoa ennen kutakin tapahtumaa.

Käytännössä tapahtumat järjestetään webinaareina - web-seminaareina tai ihan vain yksinkertaisesti videokonferenssina useiden osallistujien kesken. Hyvä vaihtoehto itsensä pitämiseen ajan tasalla! Tapahtumakuvauksessa ilmoitetaan aiheen lisäksi kieli, jolla webinaari pidetään, kohderyhmä ja ilmoittautumisen alkamisajankohta. Hyvää palvelua!

Oppimistapahtumien ruudusta löytyy myös ryhmät-kohta, jotka on luotu tietystä aihealueesta kiinnostuneille eTwinnaajille. Ryhmissä on mahdollista keskustella ja jakaa kokemuksia sekä ideoita ryhmän aihepiiristä. Suomalaisia opettajia ja opetuksesta kiinnostuneita ideanikkareita pääsee kuitenkin mielestäni jututtamaan ja kuuntelemaan erilaisissa Facebook-ryhmissä. Ajattelisin, että kansainvälistä pedagogista keskustelua ja KV-projekteja ajatellen eTwinning-ryhmästä voi saada paremmat boostit kuin Facebookista.

Samassa työpöytätilassa on oma ruutu suomalaisia opettajia koskeville uutisille. Ilmoitukset koskevat usein koulutuksia ja konferensseja eri aineryhmien ja ikäluokkien opetushenkilöstölle. Itse aion seurata erityisesti tuota laatikkoa tiukasti ja vinkkailla kolleegoille!

Kaiken tämän lisäksi sivusto mahdollistaa eTwinnaajien tai projektien etsimisen erilaisia kriteereitä valitsemalla ja kirjoittelemalla hakukenttiin. Itse voi myös luoda uuden projektin, johon on mahdollista kirjoitella ja valita erilaisia kriteereitä. Projekti voi koskea melkeinpä mitä tahansa koulumaailman asiaa. 

Otetaanpa esimerkki!

• Lähtökohta - Nykynuoret ovat sitä mieltä, että matematiikkaa ei tarvita arkielämässä siinä määrin, kun sitä koulussa opetetaan. Suuri osa ei pidä matematiikasta oppiaineena, sillä se on pelkkää mekaanista laskemista ja vaikeiden asioiden yhdistelemistä.
• Projektin pääajatus - Rekrytoidaan koulujen opetusryhmiä ympäri Eurooppaa visioimaan ja toteuttamaan valokuvaustöitä arkielämän matematiikasta. Työskentely aktivoi oppilaita pohtimaan arkipäivässä esiintyvää matematiikkaa. Samalla opitaan valokuvaamisen ja kuvaeditoinnin perusteita ja mahdollisesti myös muun informaatioteknologian hallintaa.

Kaiken kaikkiaan sivusto vaikuttaa lupaavalta ja ehdottomasti kokeilun arvoiselta! Rekisteröinti on ilmaista ja tarjoaa ainoastaan mahdollisuuksia.

www.etwinning.net

TVT-JULKAISU: Opetusteknologia koulun arjessa

Opetusteknologia koulun arjessa - Marja Kankaanranta (toim.) 2011. 290 s. D094

Opetusteknologia on osa monen suomalaiskoulun – opettajien ja oppilaiden – arkea eri puolilla Suomea. Opetusteknologian hyödyntäminen on avannut luokkahuoneiden ovia ympäröivään maailmaan ja samalla tuonut oppimisen maailmoista kiinnostuneita tahoja lähemmäksi koulun arkea. Edelleen on kuitenkin haasteita, jotta kaikki suomalaislapset ja opettajat saadaan innovatiivisten, inspiroivien ja luovuutta edistävien oppimisympäristöjen ja -kokemusten äärelle.

Tässä kirjassa esitellään kansallisen Opetusteknologia koulun arjessa -tutkimushankkeen ensimmäisiä tuloksia. Tekes-rahoitteinen hanke on koonnut yhteen tutkimusryhmiä kahdeksasta yliopistosta ja 13:sta tutkimuslaitoksesta, liikemaailman edustajia 28:sta yrityksestä, asiantuntijoita opetus- ja kulttuuriministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja Opetushallituksesta sekä oppilaita, opettajia ja rehtoreita useista suomalaiskouluista. Tämä kirja toteutettiin rinnakkaisjulkaisuksi joulukuussa 2010 julkistetulle Kansalliselle tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelmalle. Kirjassa kerrotaan lähtökohtia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle, tarkastellaan innovatiivisia käyttötapoja, suuntaudutaan kohti mobiiliopiskelua ja koulujen omaa sisällöntuotantoa sekä analysoidaan kehittämisen tueksi tarvittavia tietotekniikkapalveluita ja verkostoyhteistyötä.

Lähde: http://ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/luettelo/2011/d094 , luettu 29.3.2014


Tässä linkit lainauksessa mainittuihin opuksiin. Asiaa ja käsitteitä on paljon, mutta sisällysluettelon avustuksella täsmäiskut auttavat löytämään esim. mielenkiintoisia ja innovatiivisia tieto- ja viestintävälineiden sovelluksia luokkatilassa.

• Opetusteknologia koulun arjessa (OPTEK-tutkimushanke 2011, verkkojulkaisu, PDF)
• Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma (Arjen tietoyhteiskuntaohjelma 2011, PDF)

Sähköinen kädenojennus opettajalle

Viittaaminen on hyvä tapa ilmoittaa olevansa halukas vastaamaan. Viittaaminen on myös oivallinen tapa suorittaa äänestys. Varsinkin, jos selvitetään jotain neutraalia asiaa, kuten kuinka moni tuli tänä aamuna kävellen kouluun tai kuka söi aamupalaksi muroja. Entäpä jos opetettavan asian kannalta olisi mielekästä selvittää opetusryhmän jäsenten eettisiä mielipiteitä tai henkilökohtaisia asioita? Kaikki eivät halua koko ryhmälle paljastaa omaa ajatusmaailmaansa kovinkaan syvällisesti. 

Puhuttaessa esimerkiksi ihmisten suhtautumisesta arkaluonteisiin asioihin, voidaan mielipiteitä selvittää suljetulla lippuäänestyksellä. Siinä paperilappuja leikkaillessa, jakaessa, kerätessä, avatessa, tulkitessa ja kirjatessa tulee usein mieleen, olisiko kukaan tullut keksineeksi yhtään tehokkaampaa tapaa suorittaa suljettua lippuäänestystä. Kyllä maar!

Vaikka opettajalla ei olisi käytännössä lainkaan kokemusta mobiilisovelluksista tai oikeastaan muustakaan mobiilivälineiden avulla tapahtuvasta opetustoiminnasta, on Socrative hyvä sovellus aloittaa taipale.

Aluksi opettajan pitää rekisteröityä eli perustaa "huone", jonne kyselyitä voi luoda valmiiksi, tallentaa ja käyttää uudelleen. Tarvitaan vain toimiva sähköpostiosoite, joka toimii samalla käyttäjätunnuksena. Huoneen perustamisen jälkeen opettaja saa tietoonsa huoneen numeron, jonka avulla millä tahansa verkkoyhteydessä olevalla tietovälineellä pääsee kirjautumaan opettajan haluamaan kyselyyn.

Socrativesta on käytössä tällä hetkellä kaksi versiota, joista 2.0 on grafiikaltaan ja selkeydeltään mielestäni parempi. Samalla tunnuksella, jonka opettaja on luonut, pääsee kirjautumaan kumpaankin palveluun. Itse pidän 2.0-version käyttämisestä enemmän.

Socrativen hienous on helppoudessa tehdä nopeasti kysymyssarjoja, jotka voivat koostua monivalinta-, kyllä-ei- tai avoimista tekstinsyöttötehtävistä. Lisäksi kysymysten yhteyteen saa liitettyä kuvatiedostoja, mikä lisää palvelun käyttömahdollisuuksia entisestään

Oppilaalta ei vaadita rekisteröitymistä - ainoastaan huoneen numero, jossa kysely tapahtuu. Kyselyihin vastaaminen onnistuu mainiosti oppilaan omalla älypuhelimella, jossa on mobiililaajakaistayhteys. Vieläkin parempi on, jos käytössä on esimerkiksi koulun oma langaton verkkoyhteys. Myös tavallisella PC-koneella tai läppärillä pystyy tämän toteuttamaan, mutta mielekkäämpää lienee oman tietovälineen hyödyntäminen tavallisessa luokkatilassa, jossa opettajalla on käytössään dataprojektori sekä tietokone. Socrative toimii myös kaikissa käyttöjärjestelmissä riippumatta onko kyseessä mobiili vai kiinteä - kosketusnäytöllinen tai mekaanisella hallintalaitteella varustettu tietoväline.

Oppilaan näkymä monivalintakysymyksessä, johon on lisätty kuvatiedosto

Opettaja pystyy kyselyn aikana reaaliaikaisesti seuraamaan tehtävien suoritusten etenemistä, oppilaiden vastauksia sekä oikeinvastanneiden prosenttiosuuksia.

Live results -näkymä kyselyn ollessa käynnissä

Lopuksi opettaja sulkee kyselyn, jolloin kyselyn tulokset voi ladata suoraan koneelle, lähettää sähköpostiin tai Google Driveen. Tulokset ovat Excel-taulukossa, mistä käy ilmi kunkin osallistujan prosenttiosuus oikein menneistä vastauksista (mikäli kysymyksiin on olemassa oikeita vastauksia) ja keskiarvotietoja.

Raporttitaulukko

Opettaja voi myös toteuttaa pikakyselyitä, joihin hän voi esittää suullisen väitteen tai kysymyksen. Äänestystulos nähdään dataprojektorin kautta pylväinä, mikä havainnollistaa entisestään opetusryhmän äänestystuloksen osuuksia. Kyselyn asetuksista voidaan myös valita olla pyytämättä oppilaiden nimiä, jolloin kyselyn voi tarvittaessa suorittaa täysin anonyyminä. 

Opettaja voi myös valita Space Race moodin kyselyyn, jossa osallistujat jakautuvat värikoodeittain joukkueisiin. Jokaisella joukkueella on yksi raketti, joka nytkähtää eteenpäin aina kun joukkueen jäsen vastaa oikein kysymykseen. Sekä alakoululaiset että yläkoululaiset saavat rakettikilpa-ajosta suunnatonta mielihyvää ja ovat pääosin innostuneesti mukana. Myös kilpa-ajosta saa samanlaisen raportin kuin tavallisestakin kyselystä.

Sosittelen lämpimästi kaikille luokka-asteille ekaluokkalaisista aikuisopiskelijoihin (kyllä, ekaluokkalaisilla on jo lähes kaikilla älypuhelimet). Tai no, mikä pakko tätä on pelkässä koulumaailmassa käyttää. Muutama kaukaa haettu esimerkki tämän sovelluksen hyödyntämiseen voisi olla joukkuelajissa kapteenin valinta suljetulla lippuäänestyksellä tai opettajainhuoneen kahvinkeittimen mallin valinnasta äänestäminen.

UUTISVIRTAA: Näkökulmia mobiiliin tieto- ja viestintävälineisiin

Pienyritysmaailman TVT mobilisoituu huimaa vauhtia

Kuten mainittua, tulevaisuuden kansalaiset tarvitsevat yhä enemmän TVT-välineiden käyttö- ja hallintataitoja. Nykyiset pienyrittäjät tekevät Soneran tutkimuksen (tammikuu 2014) mukaan noin kaksi tuntia pidempää työpäivää Suomessa kuin tavalliset palkansaajat, mutta mobiililaitteiden avulla yrittäjien on helpompi elää omannäköistään arkea. Nyt kun otetaan huomioon se tosiasia, että näistä mobiileista pienyrittäjistä hyvin pieni osa on koulu-uransa aikana saanut kosketusta resistiivisiin ja kapasitiivisiin näyttöihin, on todellakin odotettavissa melkoinen tietovälineiden mullistus lähitulevaisuuden pienyritysmaailmassa.

Nuoret yrittäjät stressaavat, mutta mobiililaitteet vähentävät työn määrää ja lisäävät tuottavuutta

Vastuuntuntoista valvontaa vai holtitonta holhousta?

 

Eräs japanilainen kaupunki on ryhtynyt vastatoimiin liiallista mobiilitekniikan käyttöä ja kohonneita kiusaamislukuja vastaan. Kaupunki on yhteistuumin kaikkien 21 koulun kanssa päättänyt huhtikuun 1. päivästä lähtien vahvasti suositella kaiken kannettavan teknologian takavarikointia 6-15-vuotiailta lapsilta kello 21 jälkeen. Lisäksi huoltajia kehoitetaan seuraamaan aktiivisesti minkälaisilla sivustoilla lapset viettävät virtuaaliaikaansa. Isossa-Britanniassa on jo ilmoittautunut yksi koulu halukkaaksi seuraamaan Japanin esimerkkiä lähitulevaisuudessa.

Tässäpä kolikon kääntöpuoli mobiiliteknologian ristiretkelle. Ensisijaisesti on huoltajan tehtävä taata alaikäisen lapsen turvallinen TVT-välineiden käyttö. Olkoonkin, että ongelmaksi on jo muodostunut valtava rotko sukupolvien taitotasojen välillä. Käytännössä alle 10-vuotiaat lapset ovat suurilta osin jo taitavampia tietotekniikan käyttäjiä kuin omat vanhempansa. Kaikilla huoltajilla ei ole tarpeeksi tietoa, työkaluja tai käsitystä tietotekniikan mahdollisuuksista ja haitoista. Mikä kanava voisi heille asiasta luennoida ja tiedottaa? Kansallisella tasolla pitäisi saada perustettua suuria (kalliita) kampanjoita ja hankkeita lasten turvallisen surffaamisen tueksi näkyvämmin ja tavoittavammin kuin tällä hetkellä. Koulut voisivat toimia oivallisina tiedotuskanavina vanhempain- ja teemailtojen muodossa. Lisäksi ennaltaehkäisevää mediakasvatusta kouluopetuksessa pitää lisätä railakkaasti, jotta tulevat huoltajat olisivat valmiimpia ja tietoisempia puuttumaan tietovälineiden vastuuttomaan käyttämiseen.

Children in Japanese city banned from using smartphones after 9pm

Mobiilia tekniikkaa oppitunnille!

Olen jonkin aikaa istunut hiljaa opettajainkokouksessa kuunnellessani puheenvuoroja käännykkänuorten häiriintyneestä käyttäytymisestä - pelailusta ja viestittelystä oppitunnilla. Nyt en pysty pidättelemään enempää.

"Nyt kaikki kännykät reppuun"

Tuttu komento oppitunnilta, eikö vain. Kännykkä eli älypuhelin on häiritsevä, monestakin eri syystä. Lähinnä kuitenkin siksi, että se on häiritsevä oppitunnin kannalta. Lisäksi se häiritsee oppitunnin pitämistä. Siksi kännyköiden tulee olla syvällä repussa, akku, näyttö, antenni ja kuoret erillään toisistaan. Mahdollisimman syvällä. Piste.

Voisiko asiaa lähestyä toisesta kulmasta? Älypuhelin ja pääsy Internetiin ovat välttämättön pari oppitunnin onnistumisen ja uuden asian oppimisen kannalta. Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki arjesta:

Olen vieraalla paikkakunnalla, vieraassa maassa, en osaa paikallista kieltä ja olen jo valmiiksi myöhässä paikasta, jonne en edes tunne tietä. Jos noudatan tuon kireänutturaisen opettajan tiukkaa käskyä, päädyn todennäköisesti jossain vaiheessa iltapäivää paikallisen miliisin ylläpitämään kaksioon tai jopa ryhmämajoitustilaan, jossa varmaankaan ei voi valittaa pyyhkeiden puuttumisesta. Jotta kielitaidottomana pystyisin edes ottamaan kontaktia paikalliseen väestöön, tarvitsen puhelinluettelon kokoisen sanakirjan reppuuni, josta todennäköisesti löydän etsimäni sanan ensimmäisen tunnin aikana.

Älypuhelinmies sukkasandaaleissaan kaivaa selviytymisvälineen taskustaan ja käy nopeasti sivulla: http://m.sanakirja.org/

Muutama sana todennäköisesti riittää saamaan jollain tavalla vyyhtiä auki. Jos ei, voi tuo vyölaukkusankarimme koittaa löytää määränpäänsä osoitteessa https://www.google.com/maps/ sen sijaan, että koittaa saada selvää taskussa rypistyneestä ja hien kastelemasta paperinpalasta, jota kuulemma kartaksikin tituleerataan.

Lisäksi hän hyödyntää pienen kävelynsä pienimuotoisen liikunnan merkeissä sovelluksen http://www.sports-tracker.com/ vauhdittmana.

(http://infteam.jiscinvolve.org/wp/files/2012/11/mobile-hand.jpg)

"Opetuksen tavoitteena on antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja"

Perusopetuslaki kertoilee seuraavaa oppimisen tavoitteista:

2 §

Opetuksen tavoitteet

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.

Erittäin tarpeellisia tietoja ja taitoja elämän kannalta nykyisessä tietoyhteiskunnassamme on eittämättä informaatioteknologian käyttötaito. Lisäksi taitoja vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän jo alemmilla luokka-asteilla ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen myötä. Eivätkä YO-kirjoitukset ole ainoa syy. Mobiilin teknologian ja teknologian yleistyessä paikassa kuin paikassa kuluttajalta, kansalaiselta, loppukäyttäjältä vaaditaan yhä enemmän taitoa soveltaa taitojaan kosketusnäyttöjä, tietokantoja ja tunnuslukuja vilisevässä arjessa.

"Miksi Ville ei ole vielä ottanut älypuhelintaan esille?"

Lähitulevaisuudessa opettajat kirjoittavat oppilaidensa reissuvihkojärjestelmään huomautuksia oppimisvälineiden puuttumisesta, jos älypuhelin tai tabletti onkin jäänyt kotiin. Kaikki oppimismateriaali on sähköisessä muodossa muutamia luonnollisia poikkeuksia lukuunottamatta. Oppilas saa oppimisvälineensä avulla tallennettua tunnilla tehdyt muistiinpanot ja tehtävät sähköisen oppimisympäristön tarjoamaan pilvipalveluun ja näin myös kotonaan hyvin käsiksi samoihin dokumentteihin. Reppu on käytössä liikuntavälineiden ja tabletin kantamista varten. Mukaan saattaa joutua muutamia yksittäisiä A4-selluloosavalmisteita silloin tällöin.

Eräs yksityiskohta tulevaisuuden koulun opetettavista taidoista saattaa menettää tulevaisuudessa merkitystään - Onko käsinkirjoitustaito enää tulevaisuudessa hyödyllinen taito? Totta kai on. Loistavia ja legendaarisia Post-It-muistilappuja ei voi mikään sähköisesti korvata, vaikka useita kehnoja yrityksiä eri mobiililaitteissa onkin. Varmasti muutama muukin paikka löytyy tulevaisuuden maailmasta, jossa käsinkirjoitettua tekstiä ja käsinkirjoitustaitoa tarvitaan. 

Pelkällä näppäimistöllä ei koulutehtäviä kuitenkaan voi suorittaa, vaan esimerkiksi matematiikan tehtäviä tehdään kosketusnäytölle kosketuskynällä. Heuristiset tekstintunnistustoiminnot tulkitsevat piirretyt merkit eri numeroiksi, symboleiksi ja operaatioiksi. Oppilas saa palautteen välittömästi tehtävän suoritettuaan - ei vasta tarkistuskirjalle marssittuaan tai seuraavan oppitunnin alussa. Oppiminen tehostuu ja oppilas voi edetä oman yksilöllisen oppimisnopeutensa mukaisesti. Oppimisympäristö pitää kirjaa kunkin oppilaan tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä, oikeiden ja väärien ratkaisujen suhteesta sekä osa-alueista tai tehtävätyypeistä, jotka erityisesti näyttävät tuottavan oppilaalle haasteita. Opettaja pystyy reagoimaan ajoissa ja täsmällisesti ongelmallisiin aiheisiin ja asioihin. Näin ollen oppilas loppujen lopuksi saa tulevaisuudessa yksilöllisempää, tehokkaampaa, tuetumpaa ja jopa taitotasolleen eriytetympää opetusta kuin nykyisin.

(http://www.discoveryclubtutoring.com/images/elementary.jpg)