Paperilappuäänestys mobiilisti - Plickers

Ennen syyslomaa pääsin osalliseksi Osaava-hankkeen pedagoginen piristysruiske-koulutuksesta, jota TVT-opetuskäytön asiantuntija Matleena Laakso vetää. Hihaan tarttui moniakin pieniä ja näppäriä ideoita ja sovelluksia, joista erityisesti yhteen ihastuin.

Keskustelu BYOD-pedagogiikan (Bring Your Own Device) tasa-arvoisuudesta on jatkunut tasaisesti sekä julkisuudessa että opettajainhuoneissa. Kaikilla ei välttämättä ole varaa tietovälineeseen, jolla surffaten voisi oppitunnilla suorittaa vaikkapa tiedonhakua. Tottahan tuo on. Toisaalta, esimerkiksi liikunnan opetussuunnitelmassa mainitaan muunmuassa hiihtäminen ja luistelu, jotka eittämättä ovat sidonnaisia välineisiin. Välineet toivotaan erittäin vahvasti löytyvän kotoa - joissain kouluissa sanamuoto on kääntynyt jo "vaatimiseen". Alkaako älypuhelin tai jokin muu tietoväline olla nyky-yhteiskunnassamme yleissivistykseen kuuluva työkalu, jota voidaan hyvällä omallatunnolla vaatia kodeilta? Ymmärrän hyvin molempia näkökantoja eikä tarkoitukseni ole tässä kirjoituksessa ottaa kantaa kumpaankaan saati kallistua mihinkään suuntaan. Haluaisin tuoda esille itselleni uuden tuttavuuden, joka tietyissä tilanteissa ratkaisee em. ongelman.

Plickers.com

Plickers on äänestykseen ja vastauksien keräämiseen erikoistunut ilmainen sovellus, jossa kaikki pääsevät osallistumaan riippumatta siitä, omistavatko he älylaitetta vai eivät. Palvelu toimii nettiselaimessa sekä opettajan kameralla varustetulla mobiililaitteella. Tarvittaessa äänestys onnistuu myös pelkällä mobiililaitteella, jolloin äänestäjät eivät toki näe visuaalista puolta äänestystuloksista. Aktiviteettiin voi kerralla osallistua enintään 63 käyttäjää. Jokaiselle osallistujalle tulostetaan etukäteen yksi äänestyslappu plickers.com-palvelussa Cards-välilehdessä.

Äänestyslappu oppilaalle numero 3

Oppilaat voi (ja kannattaa) etukäteen numeroida palvelussa, mikäli yksilölliset vastaustiedot halutaan saada talteen vaikkapa arvostelun tueksi. Numero näkyy rei'itetyn mustan neliön jokaisella sivulla ja kaikki neliöt ovat keskenään hieman erilaisia, jotta vastaukset voidaan eritellä. On tärkeää, että oppilas saa varmasti omalla numerollaan varustetun kortin itselleen, mikäli vastauksien yksilöinti on tarpeellista. Jokaisella sivulla näkyvät lisäksi kirjaimet A, B, C ja D, joiden avulla oikean vaihtoehdon valinta suoritetaan äänestystilanteessa. Jos haluan äänestää vaihtoehtoa B, käännän neliön siten, että neliön sivu, jolla B-kirjain on, osoittaa ylöspäin. Jotta kortit pysyisivät hyvässä kunnossa, on laminointi ehdoton temppu!

Luokan määrittäminen plickers.com-palvelussa

Miten tulokset saadaan talteen? Opettajalla on käytössään siis jokin mobiililaite - älypuhelin tai tabletti, johon on Plickers-sovellus ladattuna ja käynnissä. Mobiililaitteen kameran avulla sovellus näkee suuressakin luokkahuoneessa äänestyslaput, kun opettaja kuljettaa näkymän luokan läpi.

iPhonen näkymä äänestystilanteessa

Tulokset näkyvät opettajan mobiililaitteen ruudulla välittömästi kuvatunnistuksen jälkeen pylväsdiagrammina sekä oppilaskohtaisina vastauksina. Jos opettaja on määrittänyt kysymykselleen tai väitteelleen yhden tai useamman oikean vaihtoehdon, ilmestyvät ne vihreinä näytölle. Videotykillä kannattaa heijastaa eteen plickers.com-palvelun Live View-välilehti, jossa näkyy kulloinkin kysyttävä kysymys sekä vastaustilasto joko pylväinä tai yksittäisinä oppilaskohtaisina vastauksina. Jälkimmäinen esitystapa on enemmänkin opettajalle tarkoitettua informaatiota ja mielekkäämpää on heijastaa koko luokan nähtäväksi yleinen vastausjakauma. Oppilaskohtaiset vastaukset saa näkymään myös neutraaleina siten, että taulukosta nähdään kuka on vastannut ja kuka ei.

Live View-välilehden näkymä

Tehtävän luominen

Kysymyksiä ja väitteitä pääsee luomaan Library-välilehden kautta kirjoittamalla tehtävä suoraan tekstikenttään. Valittavana on monivalinta (2-4 vastausvaihtoehtoa) tai oikein-väärin-tehtävä. Tehtävät jäävät kirjastoon talteen ja kysyttävät kysymykset pitää valita luodun luokan suunnitelmaan kalenterikuvakkeesta.

Kysymyksen valitseminen luokan suunnitelmaan

Kun kysymys on luotu ja siirretty luokan suunnittelmaan, voi mobiililaitteella käynnistää aktiviteetin. Älylaitteessa tulee olla asennettuna AppStoresta tai Google Play-kaupasta Plickers-sovellus. Mobiilisovellukseen pitää kirjautua samoilla tunnuksilla, joilla olet itsesi rekisteröitynyt plickers.com-palveluun. Mobiililaitteesta valitaan luokka ja tehtävistä juuri se, jonka haluat luokalle esittää.

Luokan ja kysymyksen valinta äänestykseen

Äänestys aktivoituu, kun olet valinnut mobiililaitteesta kysymyksen ja painat alhaalle ilmestynyttä kamerakuvaketta. Tämän jälkeen kamera käynnistyy. Liikuta kamerasi näkymää hitaasti pitkin luokkaa (voit itse olla paikallasi), jotta kaikki vastaukset saadaan rekisteröityä kuvasta. Aikarajaa äänestyksessä ei ole, oppilas voi äänestyksen aikanakin vielä muuttaa mielipidettään ja kääntää äänestyslappuaan. Live View-näkymän kautta selviää nopeasti, onko kaikki vastaukset saatu talteen.

Lyhyt ohjeistus

Toimintaohjeet lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ennakkovalmistelut

• Rekisteröidy plickers.com-palveluun (Sign up).
• Asenna mobiililaitteeseesi Plickers-sovellus (AppStore/Google Play)
• Tulosta äänestyslaput valmiiksi (plickers.com -> Cards) ja laminoi ne.
• Luo ainakin yksi luokka (plickers.com -> Classes).
• Luo tehtävä (plickers.com -> Library) ja lisää se luokan suunnitelmaan.

Kyselyn teettäminen

• Jaa kullekin oppilaalle oma äänestyslappunsa numeroiden perusteella.
• Valitse mobiililaitteesi Plickers-sovelluksesta oikea luokka ja kysymys.
• Heijasta kysymys projektorilla luokan nähtäväksi (plickers.com -> Live View).
• Aloita äänestys (mobiililaitteen Plickers-sovelluksessa kamerakuvake).
• Kuljeta kameran näkymää pitkin luokkaa hitaasti.
• Sulje äänestys mobiililaitteella (v-symboli alhaalla keskellä)
• Ihmetelkää tuloksia.

Opettajan ääni lähti -> filmit pyörimään!

Kävipä itselleni niin, että viime viikonloppuna ääneni kaikkosi. Koin olevani kuitenkin elämäni tikissä - ääntä vain ei riittänyt ulos asti. Näin ei käy usein. Käytän mielestäni ääntäni säästeliäästi ja järkevästi. En raaskinut jäädä kotiinkaan, vaikka se ehkä olisi järkevää ollutkin - sain nimittäin idean hetken internetin ihmeellisessä maailmassa jälleen uiskenneltuani.

Seitsemännen luokan matikantunteja varten löytyi opetus.tv -sivustolta juuri opetettavaan aiheeseen soveltuvat oppitunnit - Kokonaisluvut. Opetusvideoita on useita ja opetus etenee loogisesti. Käytännössä nuo videot riittivät mainiosti oppitunnin alustukseksi ja säästivät opettajan arvokasta ääntä tuona epäonnisena aamuna. Lisäksi kyseinen sivusto sisältää sekä pitkän että lyhyen oppimäärän, fysiikan, kemian ja biologian lukiomatematiikan kurssikohtaiset opetusvideot, Yläkoulun matematiikasta löytyy toistaiseksi vain muutama aihealue, mutta kemiasta on tarjolla jo laaja tarjonta.

Tutkimusmatka internetin opetusvideoiden osalta syvenee. Opetus.tv-sivuston videot on upotettu sivulle Youtube-palvelusta. Avaan kokonaislukuvideoiden tekijän - Hanna Toikan - Youtube-kanavan, joka tarjoilee yli 20 erilaista seitsemännen luokan matematiikkaan liittyvää opetusvideota.

Jatkan ajatuksen kuljettamista eteenpäin. Yritän löytää Youtubesta lisää oppitunteja. Kirjoitan hakusanaksi "Einstein's General Theory of Relativity lecture" eli vapaasti suomennettuna etsin oppituntia jonkun huru-ukon käsittämättömän suuresta teoriasta. Hakutulokset ponnahtavat esille ja tarjoavat minulle 12-osaisen luentosarjatallenteen Stanfordin yliopistosta. Jokainen oppitunti on kestoltaan hieman alle kaksi tuntia ja ovat kaikkien saatavilla. Mietipä sitä.

Youtube ja muut videopalvelut ovat erittäin hyödyllisiä koulu- ja opiskelumaailmassa. Kuten Minna kirjoitti edellisessä postauksessa, voivat oppilaat kuvata videoita eri oppitunneilla oppimisen tehostamiseksi, mutta niin voivat opettajatkin! Tarkoitus ei tietenkään ole korvata opettajaa luokassa kylmällä ja monotonisella videolla. Videoilla voidaan parhaassa tapauksessa rikastuttaa, monipuolistaa, eriyttää ja tukea oppimista sekä koulussa että kotona. Läksyjä tehdessään tai kokeisiin/kirjoituksiin valmistautuessaan oppilaan kannattaa katsoa vaikkapa opetus.tv:n videotarjonta epäselvyyksien oikaisemiseksi.

Videolla opettaja todennäköisesti opettaa asian hieman eri tavalla kuin minä, jolloin oppijat, joille asia on saattanut jäädä oppitunnilla epäselväksi, saattavat kokea valaistuksen. Videoita on myös mahdollista pysäyttää ja jopa käydä sama asia uudelleen läpi - tarvittaessa useita kertoja. Oppitunnilla tuollaista mahdollisuutta harvoin tulee tiukan aikataulun ja opetussuunnitelman tuomien vaatimusten myötä. Siis oppilaalle lisää aikaa, keinoja ja välineitä oppimiseen. Toinen asia on, löytyykö "tukivideo-opetusta" tarvitsevalta oppilaalta aikaa ja kiinnostusta ryhtyä kotona katsomaan opettajan suosittelemia filmejä. :)

Kännykkä - Historia - Opiskelu - Aikaa yksi oppitunti

Vierailijakirjoitus: Minna Karttunen (historia, yhteiskuntaoppi, uskonto)

Miksipäs ei? Historian tunneille sopii hyvin kännykkä – kunhan sille on jokin funktio. Viime talvena opiskelimme seiskaluokkalaisten kanssa teollistumisen historiaa ja ajattelin kokeilla sketsien tai näytelmien tekemistä. Halusin myös nähdä, mitä tapahtuisi jos videoisimme näytelmät. Olimme käsitelleet tunneilla muutamia viikkoja teollistumista kuvien, muistiinpanojen ja lyhyen videon avulla. Nyt halusin nähdä, miten oppilaat soveltaisivat tietojaan asiaa vapaasti työstäen ja aiheeseen eläytyen.

Annoin oppilaille tehtävänannon: ”Suunnitelkaa pieni näytelmä teollistumiseen liittyen”. Tapahtumapaikan sai itse valita: Tampere tai Isosta-Britanniasta esimerkiksi Lontoo. Annoin pohjaksi myös Tampereen teollistumiseen liittyvän tekstin, josta he saivat halutessaan ottaa lisätietoa näytelmään. Mielikuvitusta sai käyttää, kunhan tarina sisälsi faktoja. Aikaa spektaakkelin tekemiseen ja koko homman kuvaamiseen oli yksi tunti – 45 min. Halusin pitää ajan napakkana, ettei näytelmän pitkästä hiomisesta tulisi turhia esityspaineita –tai löysää nurkissa vellomista. Lopuksi siis ryhmän tehtävänä oli kuvata koko teatteri yhden ryhmäläisen kännykälle ja lähettää tuotos opelle sähköpostiin.

Miksipäs ei? Tuumivat oppilaatkin ja ryhtyivät keksimään henkilöiden nimiä ja tarinaa sketseihin. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka helponnäköisesti ryhmät lähtivät ideoimaan tarinaa ja vain harvoja täytyi patistella itse asian pariin. Kukaan ei kieltäytynyt näyttelemisestä – päin vastoin. Monessa ryhmässä kuvattiin monia eri video-otoksia, jotka sitten oppilaat kotona itsenäisesti leikkasivat ja liimasivat yhteen kokonaiseksi esitykseksi. Läksyksi siis tuli viimeistellä oman ryhmän video kotona. Kaikki ryhmät lähettivät videonsa, vaikka muutamia läksyjen unohduksia karhuttiin seuraavalla kerralla.

Ohessa tekijöiden ja huoltajien luvalla viime vuoden 7.lk:n oppilaiden 

Tuulin, Nuutin, Eeron, Neean ja Liinan tuotos. 

Videoiden kuvaaminen on yksi esimerkki, missä open ei tarvitse tietää kännykän käyttämisestä juuri muuta kuin videotoiminnon olemassaolo. Itse en – muistaakseni – ole käsitellyt videoita sen kummemmin kännykälläni. Oppilaat sen sijaan latasivat puhelimiinsa netistä ohjelmia, joilla pystyivät editoimaan ja muokkaamaan videoistaan yhtenäisiä kokonaisuuksia. Tämä tehtiin täysin itsenäisesti. Näin open duuneja voisi jälleen verrata nykypäivän asiantuntijoiden johtamiseen, jossa tärkeämpää on innostaa ja kannustaa kuin itse olla sataprosenttisesti selvillä teknisen vempaimen ominaisuuksista. Kännykän käyttämisessä ja videoiden tekemisessä nuoret olivat oivaltavia asiantuntijoita.

Jos vertaan ryhmissä tehtyjä aiheen soveltavia tuotoksia edellisvuoteen -jolloin kirjoitimme samasta aiheesta kirjeet eläytyen 14-vuotiaan elämään teollisuuskaupungissa 1800-luvun alussa-  yksitellen aiheesta kirjoittaen oppilaat näyttivät oppineen enemmän ja kirjeistä tuli historian asiasisällöltään monipuolisempia. Toisaalta videoiden tekeminen oli selvästi oppilaista hauskaa, ja se toi vaihtelua hissan tuntien työtapoihin sekä sosiaalista, luovaa ja digitaalista ulottuvuutta. Toisaalta myös videoissa ei ollutkaan tarkoitus tuoda ilmi kaikkea aiheesta omaksuttua tietoa, vaan ne tarjosivat välähdyksiä 1800-luvun työläisen elämään, jolloin en voi väittää, etteivätkö oppilaat olisi oppineet aiheesta yhtä paljon kuin edellisen vuoden seiskaluokkalaisten ryhmät olivat. Toki tehtävää voisi syventää pukemalla roolihahmoille rekvisiittaa ja luomalla näytelmiin lisää ulottuvuutta faktaan kietoutuvan juonen avulla, harjoittelemalla vuorosanoja, pohtimalla kuvakulmia... Tästä ehkä saamme jatkossa kuulla lisää. Kaiken kaikkiaan kännykkä sekä historian aikakauteen eläytyminen sujuivat kahdelta luokalta muikeasti. Nyt vain odottelenkin hedelmän tippumista puun alla, mistä seuraavaksi lähdemme tuottamaan kokoillan elokuvaa.

Facebook - yläkoululaisen ystävä vai vihollinen?

Tässä koulujen käynnistelyn yhteydessä aloin pohtia oppimisympäristöjen sekamelskaa. Valtava määrä eri kustantajien ja yritysten ympäristöjä tyrkyttävät itseään ruudulleni. Käyttömahdollisuudet ovat rajattomat ja idea ainutlaatuinen. Sen lisäksi kunnallisella tasolla ollaan vyöryttämässä uudistettuja ympäristöjä vanhentuneiden päälle.

Läksyt, oppitunneilla käydyt asiat, koenumerot ja muun koulunkäyntiin liittyvän asian löytää Wilmasta tai Helmestä. Oppitunneilla ja kotona käytössä ovat e-oppi, sanomapro, pedanet, moodle ja lisämausteensa kirjautumisineen tuovat Dropbox, Google Drive, Office365,(Sky) Drive, Mega, sähköposti(t) ja niin edelleen. Valveutuneimmat opettajat ovat ottaneet myös härkää sarvista kiinni ja luoneet omia oppimisympäristöjään blogeihin tai muihin erillisiin internet-sivustoihin. Kaikki nämä toimivat tietenkin keskenään eri tavoilla ja vaativat erilaisia kirjautumiskäytäntöjä. Noh, käyttäjätunnusviidakko on sinänsä eri asia enkä kuluta energiaa sen vatvomiseen juuri nyt.

Kesäkokemuksia Facebookista

Kesällä ajattelin yhtäkkiä verkostoida, tehostaa ja aktivoida liikuntaharrastusporukan sisäistä kommunikaatiota, innostusta ja ideoiden tuomista esille. Onhan mielekästä, että kaikki ensinnäkin tietävät mitä tapahtuu ja missä. Sähköpostiviestittely on pienessä porukassa ihan tehokasta, mutta kun osallistujia on yli kymmenen, puuroutuu viestittely helposti. Talteen ja nopeasti käytettäväksi saatiin mm. tulevan kauden otteluohjelma, punttiohjelmat, tärkeät tapahtumat ja jopa videoanalyyseja. Lisäksi pystyimme helposti porukalla kommentoimaan ja parantelemaan mm. itse toteutettua julistetta kauden kotiotteluista. Myös ilmoitukset mahdollisista poisjäämisistä toimivat hyvin tämän median kautta.

Musiikkiharrastusryhmän sisäiset asiat on järjestelty tapahtumineen, biisilistoineen ja näytebiiseineen projektimaiseen muotoon saman palvelun ansiosta. Pääasiallinen viestintä sekä medioiden kokoaminen tapahtuu tämän bändin kesken naamakirjassa. Sain myös kesän aikana useilta entisiltä ja nykyisiltäkin kolleegoilta kutsuja mitä erinäisimpiin ryhmiin. Facebookissa.

Entäs koulussa? Voisiko Facebook toimia alustana oppimiselle? Maailmanlaajuisesti käyttäjiä palvelulla on jo yli miljardi, joten siinä on oltava jotain hyvääkin. Hetkisen nettiselailtuani löydän muutamia hankkeita ja opettajia, jotka olivat salaisia ja suljettuja ryhmiä Facebookiin luoneet, mutta kovin paljon ei konkreettisia kokemuksia ja hyväksi havaittuja toimintatapoja yläkoulusta löytynyt. Tai ei ainakaan riittävän nopeasti. Joitain kertomuksia, havaintoja, ohjeita ja kokemuksia löytyy kyllä toisen asteen koulutukseen ja yliopistoon liittyen. Tässä muutamia löytämiäni osumia, joista löytyy paljon käyttökelpoista tietoa (sis. PDF-tiedostoja):

• http://tietohaltuun.files.wordpress.com/2011/06/facebook-ohjeet-opettajalle.pdf
• https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/thk/koulutukset/tievie08/siitonen/2008-01-15.2764051846/at_download/file
• http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media/sosiaalisen_median_oppimisymparisto

Valtaosa yläkoulujen oppilaista omistaa profiilin Facebookissa. Facebook edellyttää, että kaikkien käyttäjätilien haltijoiden on oltava vähintään 13-vuotiaita, joten käytännössä alakoululaiset eivät Facebookia voi hyödyntää. Jo yläkoululaiset osaavat käyttää palvelua hyvin - jopa erinomaisesti. Toiminnot ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia ja lähestulkoon hallussa linkkien luomisesta kyselyiden teettämiseen. Ympäristönä palvelun käyttö on siis tuttu melkein kaikille sen lisäksi, että tunnuksetkin ovat jo valmiina eikä opettajan tarvitse huolehtia sivuston ylläpidosta.

Mitä toivon, haluan ja vaadin oppimisympäristöltä?

1. Toivon pystyväni päivittämään ympäristöön uusia tietoja, ajankohtaisia asioita ja muita tiedotuksia helposti ja nopeasti. Avun tai kommentin pyytäminen joko vertaiselta tai opettajalta saisi olla myös vaivatonta, jotta monimutkaisuus ei muodostu kynnykseksi.
2. Haluan oppilaiden pystyvän jakamaan koko ryhmälle linkkejä, kuvia, videoita, huomioita, ajatuksia ja innovaatioita, joihin vertaisten olisi helppoa antaa palautetta, vastineita, jatkoehdotuksia ja -ideoita. 
3. Vaadin turvallisuutta - että kukaan ulkopuolinen kansalainen ei pääse näkemään, muokkaamaan tai kommentoimaan mitään ryhmän sisäistä toimintaa ellei niin haluta. Oppilaan on pystyttävä ottamaan opettajaan yhteys privaatisti ilman suurta yleisöä.

Tuntuu vahvasti siltä, että haluan kokeilla Facebookia ainakin kokoavana oppimisympäristönä tietotekniikan ryhmilleni. Lisämausteen palvelulle antaa sen mobiili käytettävyys älypuhelimella tai tabletilla, jolloin ajatuksen, havainnon tai kysymyksen esittäminen muulle yhteisölle on mahdollista juuri silloin, kun se on ajankohtaista.

Mitä ongelmia Facebookin käyttö oppimisympäristönä mahdollisesti tuo esille?

Ongelmat on tietenkin hyvä pohtia läpi etukäteen, jotta käyttöä saataisiin ennakoida ja ohjata heti alusta asti oikeaan suuntaan.

Tehdäänkö oppitunnilla juuri niitä asioita, joita opettaja on ohjeistanut tehtäväksi?

Ei välttämättä. Aivan kuten ei välttämättä muillakaan tunneilla. En näe kuitenkaan sen olevan Facebookin vika. Toki se avaa mahdollisuuksia pitää yhteyttä muihin palvelun käyttäjiin kesken oppitunnin sekä loputtomasti tilapäivityksiä. Kuitenkin internetissä päämäärättömästi pyöriminen avaa aivan samat mahdollisuudet kaikelle kansalle ja olisi perin surullista pitää kaikkia tietotekniikan oppitunteja ilman internetiä. Ehkäpä päädyn siis siihen, että yksi opettajan tärkeistä tehtävistä on jollain tavalla varmistaa, että pyydettyjä asioita tehdään oppitunnilla. Jos ei, löytynee hihasta tukku pedagogisia kikkoja, joilla "pennut saadan takaisin ruotuun". Haluaisin ennemminkin kääntää Facebookin ja internetin runsauden voimavaraksi, jota oikeilla neuvoilla, ohjeilla ja ... selailemalla voi oppia oppitunnin pääaiheesta paljon enemmän kuin mitä esimerkiksi opettajalla olisi tarjota. Kaikkein hienoin ilmiö mielestäni olisi, jos oppilas motivoituisi oppitunnilla käsitellystä aiheesta ja vapaa-ajallaan jatkaisi tiedon syventämistä samoilla välineillä, joita hänet on koulussa suunnattu käyttämään. Kenties innostumisesta ja aiheen kahlaamisesta voisi oppilaan pääässä syntyä uusia ajatuksia ja ideoita siitä, miten kaikkea tätä voisi soveltaa muihin kohteisiin.

Lisääntyykö (koulu-) kiusaaminen Facebookin koulukäytön myötä?

Uskon, että joitain kiusaamistapauksia voi ilmetä sosiaalisen median kautta. Tällä tavoin suoritettu kiusaaminen voidaan kuitenkin paikallistaa ja lähde löytää kenties helpommin kuin välitunneilla tai käytävillä alkanut toiminta. Asiattoman tekstin tai grafiikan levittäjä esiintyy ainakin oppitunnilla omana itsenään, profiilinsa haltijana, joten kurinpitotoimenpiteet on kohtuullisen helppoa kohdistaa oikeisiin henkilöihin. Jos kiusaamista esiintyy, en usko sen olevan pitkäaikainen ilmiö. Enemmänkin haluaisin korostaa vertaisoppimisen sekä nopeahkon ja rakentavan palautteen merkitystä ja helppoutta juuri tässä some-oppimisympäristössä. Milloin vain käyttäjälle sopii, voi hän lukea ja kommentoida muiden julkaisuja, mikä alkaa olla nyky-yhteiskunnan trendi.

Onko opettaja sidottu ylläpitämään kurssin Facebook-ryhmää 24/7?

Periaatteessa kyllä, mutta suljetussa ja salaisessa ryhmässä ylläpitäjä voi määritellä, että kaikki kommentit ja julkaisut tulee hyväksyä ennen julkaisua. Näin koulusensuurilla, joka on erityisesti tällaisessa takoituksessa erittäin perusteltua, voidaan eliminoida asiattomuudet ja mahdollinen kiusaaminen jo ennen kuin ryhmän sivulle ehtii tulla mitään näkyville. Oppilaille kannattanee tehdä selväksi, että opettaja on tavoitettavissa pääsääntöisesti oppitunnilla ja mahdollisesti vastailee oppilaiden viesteihin esimerkiksi viikon aikana.

Kovin paljon muita ongelmia en sähkö- tai internet-katkoksen lisäksi juurikaan keksi Facebookin käytöstä oppimisympäristönä. Toki aivan kaikkea mahdollista Facebookissa ei pysty tekemään. Ajatukseni olisikin tuoda tarvitsemiani palveluita, kuten oppilaiden omia oppimispäiväkirjoja blogien muodossa, linkkeinä Facebookin sisään. Naamakirja toimii hypoteesini mukaan loistavasti alustana ja perusoppimisympäristönä, joka liimaa kurssin yhteen monipuoliseksi, motivoivaksi, dynaamiseksi sekä ennen kaikkea kehittäväksi kokonaisuudeksi.

Olen positiivisin mielin lähdössä kokeilemaan ideoitani ja toivottavasti mukaani tarttuu matkan varrella lisää käyttötapoja, ideoita ja havaintoja Facebookin toimivuudesta ja roolista oppimisympäristönä. Erityisen paljon haluaisin tietää kolleegoideni kokemuksia ja vinkkejä facebookin käytöstä. Toivon myös, että asiakkaani - oppilaat - voisivat keksiä uusia joustavia ja innovatiivisia tapoja Facebookin käytölle kouluopetuksessa. Perästä kuuluu!