Jo viidestoista Interaktiivinen Teknologia Kouluopetuksessa -messukonferenssipläjäys sai minut vieraakseen neljättä kertaa putkeen. Konkarina osasin etukäteen varautua paperikarkkien, arvontakuponkien, omenoiden ja mandariinien sekä lukuisten mainoslahjojen virtaan ja asennoitua itse asian läpivalaisuun ja tutkaamiseen.
Ihminen on pohjimmiltaan keräilijä
Tähän väliin on vielä pakko ihmetellä ihmistä. Keräilijä ja metsästäjähistoriamme paljastuu juuri tällaisissa tilanteissa, joissa tarjolla on paljon tavaraa. Eikä ainoastaa tavaraa, vaan ILMAISTA tavaraa. Jos siis käyn napsimassa pöydistä esineitä, en syyllisty mihinkään rikolliseen, vaikka tunnenkin kiusallisen piston sydämessäni jostain kummallisesta syystä. Tunnen ikään kuin olevani velkaa esittelijälle tuosta Marianne-karamellista ja väkisin pakotan itseni joko karkaamaan paikalta, katse kokolattiamatossa, madellen vaivihkaa kohti seuraavaa kojua tai jähmettymään paikalleni, hymy kasvoillani, tasaisesti nyökytellen ymmärtämisen ja kuuntelemisen merkkinä toivoen, että myyntipuhe olisi lyhyt ja ytimekäs. Pahin tilanne on se, kun esittelijä lukee nimilapustani organisaation ja ryhtyy muistelemaan kuinka viitisen vuotta sitten hän ajeli juuri niillä kulmilla ja asenteli juuri näiden hienojen tuotteiden edeltäjiä jokaiseen seinään ja kuinka kaikki olivat tyytyväisiä ja kuinka hyvää ruokaa paikallisessa kuppilassa silloin sai ja kuinka paikat ja liikennejärjestelyt ovat varmasti muuttuneet ja kuinka Volkkari silloin hyytyi moottoritielle ja niin edelleen. Halusin vain yhden paperikarkin, joka lopulta osoittautui kovaksi, kitkeräksi salmiakkipastilliksi, minkä johdosta kävelin loppuseminaarin leuat vinossa, kieli takahampaissa oudosti naamaani väännellen. Noh, se siitä!
Opettajuudesta
Sain kuunnella päivän aikana paljon mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia sekä hyviä ja huonoja ideoita. Muunmuassa avajaisissa tutkimusjohtaja Jarmo Viteli Tampereen yliopistolta pohti ja kyseenalaisti opetuksen yhtä kaikkein pyhimmistä ja pysyvimmistä asioista - opettajana opettamista. Miksi perimmiltään on niin, että yksi henkilö - opettaja - sijaitsee opetustilan edessä ja paljon henkilöitä - oppilaat - istuvat hiljaa pulpeteissaan, seuraavat tapahtumia, yrittävät pysyä opettajan ajatusmaailman mukana ja samalla tehdä kenties muistiinpanoja tai tehtäviä jollain välineellä? Onko tällainen järjestely välttämätöntä? Onko muita vaihtoehtoja?
MOOC - Massive Open Online Courses
Yhtenä kiintoisana ajatuksena ja vaihtoehtona Viteli mainitsi tällä hetkellä yliopisto-opetuksen kuumimman puheenaiheen - MOOC:in (Massive Open Online Courses), mikä tarkasti määriteltynä tarkoittaa
...tapaa järjestää osallistujamäärältään skaalautuvia mutta opettajaresurssien käytöltään rajattuja, helposti ylläpidettäviä verkkokursseja. MOOCien perusajatuksen mukaisesti kurssille osallistumisen kynnys on hyvin matala, eikä kurssin keskeyttämisestä ole sanktioita.
Kurssien aiheet ovat käytännössä yliopistotasoisia, mutta niihin tarjotaan pääsy käytännössä kaikille. Näin ollen kaikki ihmiset maailmassa, joiden varallisuus riittää, saavat mahdollisuuden kouluttaa itseään. Toki ainakin aluksi ne, joilla on varaa tekniikkaan ja sen hyödyntämiseen, ovat etulyöntiasemassa. Se tosiasia ei kuitenkaan tee MOOC:ista ajatuksena ja toteutuksena huonoa tai puutteellista.
Leirinuotiotunnelmaa luokkahuoneessa
Vitelin avauspuheenvuorossa mainitsemaan opettaja-edessä-ongelmaan löysin kojuvirrasta useita eri tyyppisiä vaihtoehtoja, joista yksinkertaisuudessaan säväyttävänä ideana mainittakoon leirinuotio-niminen opetuskaluste. Virallisen leirinuotiokalusteen sähköisellä nosto-lasku-toiminnolla saa tilattua osoitteesta leirinuotio.fi hintaan 5 170€ + toimitus, mutta jos ylimääräisiä näyttölaitteita löytyy, voi moisen värkin koittaa väsätä myös itse!
Leirinuotio-sivustolla opastetaan jopa tekemään oma leirinuotiokaluste ja kuvia löytyy erilaisista versioista, joita oppilaitoksiin on jo erilaisten apuvälineiden avulla rakenneltu. Kaikki mitä yksinkertaisuudessaan leirinuotiokalusteen valmistamiseen tarvitaan on:
- 5 näyttöä
- HDMI- tai VGA-jakaja (monistaa kuvan kaikkiin näyttöihin)
- näyttöpiuhoja
- jonkinlainen tukirakenne
Lisämaustetta antavat
- Tabletit oppilaille tai oppilasryhmille
- Apple-TV tai vastaava yksittäisen tabletin tai tietovälineen näytön jakamiseen soveltuva laite
Edut perinteiseen liitutaulu- tai videotykkiratkaisuun ovat selvästikin opettaja-oppilas- sekä oppilas-oppilas-dialogin vahvistuminen. Kaikilla oppilailla on yhtäläinen näkyvyys ja mahdollisuus osallistua aiheen asiaan. Mahdollisesti säkkituolit tai muut epäergonomiset (lue: mukavat) istumisvälineet ja yleisesti koko ympäristön viihtyisyys kertaavat oppimiskokemuksen positiivisia puolia. Varmasti kokeilun arvoinen idea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti